Makrotalouden tasapaino voi viitata useisiin käsitteisiin analyyttisistä malleista ajatukseen hintavakaudesta markkinoilla. Vaikka tasapainoa käytetään useiden taloudellisten käsitteiden nimeämiseen, se viittaa yleensä taloudellisten muuttujien tasapainoon suhteessa suhdannekiertoon. Makrotaloudellisesti tasapaino keskittyy tyypillisesti kysynnän ja tarjonnan käsitteisiin, jotka ovat suhdannekierron keskeisiä osia. Kun ostetut tavarat vastaavat tuotettuja tavaroita, hinnat vakautuvat ja pysyvät vakaina, kunnes olosuhteet muuttuvat. Tätä tasapainoa pidetään staattisena tasapainona.
Taloustieteilijät käyttävät staattista tasapainoa selvittääkseen, mitkä tekijät todennäköisesti vaikuttavat tuleviin taloudellisiin olosuhteisiin ja markkinoiden suorituskykyyn. Esimerkiksi taloustieteilijät määrittävät ihanteellisen vakaan ympäristön ja missä vaiheessa hinnat muuttuvat vakaiksi tai staattisiksi. Käyttämällä nykyisiä ja historiallisia tietoja taloustieteilijät voivat purkaa aiemman markkinakehityksen, sisällyttää hintavakauteen tarvittavat tekijät ja ehdot ja siten määrittää todennäköisen tulevan taloudellisen suorituskyvyn. Sellaisena tasapainon rooli makrotaloudessa on mittauslaite, joka määrittää muuttujien välisen ihanteellisen keskitien.
Yhdessä liiketoiminnassa suhdannesykli tarkoittaa veloitettujen hintojen ja saavutetun voiton luonnollisia muutoksia tietyn ajanjakson aikana. Makrotaloudessa käytetty suhdannesarja seuraa kaikkien yritysten ja markkinoiden kokonaistarjonnan ja kokonaiskysynnän muutoksia maassa tai alueella. Jos kaikki tekijät ovat tasapainossa, eli tarjonta vastaa kysyntää, saatavilla olevat raaka -aineet ovat runsaat, hallituksen määräykset sallivat vapaasti maksimaalisen tuotannon ja myynnin ja kuluttajilla on tuloja ostaa, markkinoiden sanotaan olevan tasapainossa. Hinnat vakautuvat tällaisessa ympäristössä luoden markkinoiden tasapainon.
Muutoksia markkinoilla tapahtuu monista syistä, mukaan lukien muutokset hallituksen määräyksissä, sääolosuhteissa, poliittisissa tapahtumissa ja tekniikan kehityksessä, monien muiden muuttujien lisäksi, jotka vaikuttavat tarjontaan ja kysyntään. Tarjonta kasvaa tai kysyntä kasvaa, tuloksena on hintojen muutos, jolla voi olla aaltoilua muilla talouden osa -alueilla. Taloudellisissa malleissa käytetään usein makrotalouden tasapainoa arvioitaessa milloin ja missä määrin hinnat muuttuvat, sekä hintavaihtelujen vaikutuksia muihin taloudellisiin tekijöihin.
Ennustustyökalut tai -mallit käyttävät tasapainon käsitettä makrotaloudessa lukemattomilla tavoilla riippuen käytettävissä olevista kokonaistiedoista ja tietyistä asianomaisista talouden sektoreista. Finanssipolitiikan kehittämisessä voidaan myös käyttää erilaisia tasapainomalleja ja -teorioita sen määrittämiseksi, milloin hallituksen tulisi puuttua vaikuttaakseen hintoihin ja talouskasvuun. Nämä teoriat ja mallit kuuluvat kurinalaisuuteen, joka tunnetaan kvantitatiivisena dynaamisena yleisenä tasapainona. Talouden eri näkökohtia voidaan analysoida käyttämällä erilaisia dynaamisia tai staattisia tasapainomalleja, mutta tasapainon ensisijainen rooli makrotaloudessa ei muutu.