Tasa -arvoinen työllistymiskomissio (EEOC) on Yhdysvaltojen liittovaltion virasto, jonka kongressi on valtuuttanut etenkin vuoden 1964 kansalaisoikeuslakien voimaantulon jälkeen auttaa panemaan täytäntöön lakeja, jotka kieltävät syrjinnän työpaikalla. Komissio perustettiin ensimmäisen kerran 1960 -luvun alussa, mutta vasta vuonna 1964 sille annettiin tarvittavat valtuudet harjoittaa syrjiviä yrityksiä oikeudenkäynneillä. Kansalaisoikeuslaki, erityisesti sen lain VII osasto, antaa komissiolle oikeuden valvoa sekä yksityisten että julkisten työnantajien työllisyyskäytäntöjä ja valvoa Yhdysvaltain hallituksen säätämiä lakeja syrjinnän torjumiseksi.
Itse asiassa on olemassa useita lakeja, jotka kieltävät syrjinnän työpaikalla. Nämä ovat vuoden 1963 tasa -arvolaki ja, kuten edellä mainittiin, vuoden 1964 kansalaisoikeuslaki ja sen myöhemmät muutokset. Niihin kuuluvat myös vuoden 1967 ikäsyrjintälaki, vuoden 1990 amerikkalainen vammaislaki, vuoden 1973 kuntoutuslaki ja vuoden 1991 kansalaisoikeuslaki. Nämä säädökset vaativat yhdessä palkkaa samasta työstä ja estävät syrjinnän rotu, sukupuoli, uskonnollinen mieltymys ja terveydentilat, kuten raskaus ja/tai vamma. EEOC pystyy lisäksi tutkimaan tai auttamaan oikeuteen yrityksiä tai työnantajia, jotka harjoittavat kumman tahansa sukupuolen seksuaalista häirintää.
Sen lisäksi, että komissio saa oikeudenkäynneissä valtuudet puuttua syrjivää tekoa harjoittaviin yrityksiin, komissio ottaa vastaan valituksia työntekijöiltä, joiden mielestä heidän oikeuksiaan loukataan. He tutkivat myös laajasti yritysten käytäntöjä selvittääkseen, onko olemassa piilotettuja syrjiviä palkkaus-, ylennys- tai maksukäytäntöjä, ja pyrkivät kouluttamaan yrityksiä ja kansalaisia syrjinnästä. Se julkaisee myös raportteja työnantajien ja työntekijöiden palkkaamiskäytännöistä ja esitteistä.
Kun työntekijät kokevat joutuvansa syrjinnän kohteeksi tai jos heidän yrityksensä harjoittaa laissa kiellettyä laaja -alaista syrjintää, he voivat tehdä vaatimuksen EEOC: lle. Komission tehtävänä on sitten tutkia tällaiset väitteet, neuvoa työntekijöitä heidän oikeuksistaan ja mahdollisesti uhata tai viedä kanteita työnantajaa vastaan sen saattamiseksi yhdenmukaiseksi syrjinnän vastaisen politiikan kanssa. Jos mahdollista, komissio voi yksinkertaisesti työskennellä yrityksen kanssa kouluttaakseen sen niin, että se tulee noudattamaan tällaista politiikkaa, mutta kun yritys vastustaa tällaista koulutusta, se sotkee itseään virastoa vastaan.
Komission perustamisen jälkeen sitä on kritisoitu usein. Näillä on tapana olla samaa mieltä kuin hallituksen osallistuminen yksityisen sektorin liiketoimintaan. Jotkut työnantajat kokevat, että heidän kätensä on sidottu virastojen noudattamiin lakeihin, eivätkä he katso, että hallituksella ei ole oikeutta päättää liiketoiminnan harjoittamisesta.
Nämä väitteet ovat suunnilleen samat kuin ne, jotka on aina esitetty komissiota kritisoitaessa. Ne tehdään joskus enemmän filosofisella tasolla kuin siksi, että työnantaja haluaa nimenomaan syrjiä “suojattujen” henkilöiden ryhmää. Sitä vastoin monet työnantajat ja työntekijät tervehtivät EEOC: n pyrkimyksiä edistää oikeudenmukaisia ja tasapuolisia työympäristöjä, auttaa kouluttamaan “oikeudenmukainen” ja auttaa tarjoamaan tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille ihmisille, jotka ovat tällä hetkellä työnantajia tai jotka etsivät työtä.