Tasmanian tiikeri on sukupuuttoon kuollut nisäkäs, joka oli kotoisin Australiasta ja Uudesta Guineasta. Se ei ollut tiikeri, vaan pikemminkin koiran kaltainen pussieläin, joka oli läheisessä yhteydessä nauhoitettuun muurahaiskarhuun ja kaukana koalasta ja kengurusta. Viimeinen tunnettu Tasmanian tiikeri kuoli vankeudessa vuonna 1936, ja eläin julistettiin sukupuuttoon vuonna 1986. Tasmanian tiikereiden uskotaan eläneen Australian Tasmanian saarella tuhansia vuosia ennen sukupuuttoaan.
Tämä eläin muistutti koiraa, minkä vuoksi sitä kutsuttiin joskus Tasmanian susiksi. Se oli noin 2 senttimetriä pitkä olkapäiltä ja mitattiin noin kuusi jalkaa nenästä häntään. Tasmanian tiikerillä oli lyhyt turkki ja raidat kulkivat selän yli. Toisin kuin koiralla, sillä oli pitkä, jäykkä häntä. Sitä harvoin havaittiin liikkuvan nopeasti, ja vaikka se muuttui, jäykkä häntä vaikeutti Tasmanian tiikerin juoksemista.
Tasmanian tiikereitä metsästettiin, koska he pitivät lampaita ja kanoja. Eurooppalaiset uudisasukkaat antoivat eläimille palkkioita 1800 -luvun lopulla ja 1900 -luvun alussa. Tautiepidemia iski Tasmanian tiikeripopulaatioon 1900 -luvun alussa. Taudin ja laajamittaisen metsästyksen välillä eläimen uskotaan kuolleen sukupuuttoon vuoteen 1936 mennessä.
Näennäisesti aggressiivisesta nimestään huolimatta Tasmanian tiikereiden havaittiin olevan yleensä ujoja ja välttivät kosketusta ihmisiin. Vangitut Tasmanian tiikerit luovuttivat usein ilman taistelua. Jotkut kuolivat jopa äkillisesti, ikään kuin shokista.
Huolimatta ujoudestaan ihmisten ympärillä Tasmanian tiikerit olivat lihansyöjiä pussieläimiä. He luottavat saaliinsa kestävyyteen ja hyvään hajuaistiinsa. Tasmanian tiikerit metsästävät saalistaan, kunnes saalis loppuu. Nämä eläimet olivat yöllisiä, mikä tarkoittaa, että he metsästivät ja ruokkivat yöllä. Tämän eläimen aivojen säilyneet näytteet viittaavat myös siihen, että sillä oli hyvin kehittynyt näkö ja kuulo voimakkaan hajuaistin lisäksi.
Tasmanian tiikerit esiintyvät alkuperäiskansojen tekemissä kalliomaalauksissa. Vuodesta 1000 eKr peräisin olevat kalliomaalaukset esittivät Tasmanian tiikereitä. Eurooppalaiset uudisasukkaat havaitsivat nämä eläimet ensimmäisen kerran, kun ne olivat kotoisin vain Tasmaniasta. Abel Tasman, hollantilainen tutkimusmatkailija, jolle Tasmanian saari on nimetty, kirjoitti vuonna 1642, että hän oli nähnyt jalanjälkiä villieläimistä ”kynsillään kuin tiikeri”. Muut tuon ajan eurooppalaiset tutkijat ilmoittivat myös nähneensä eläimen, mutta Tasmanian tiikeri luokiteltiin tiedemiehille vasta vuonna 1808.