Tehoninduktori on puolijohdekomponentti, joka vastaanottaa ja tallentaa sähköenergiaa magneettikentän avulla. Tämä kenttä luodaan tyypillisesti tiiviisti kierrettyä johtavaa lankaa, kuten kuparia. Sen pääasiallinen käyttötarkoitus on vakaan virran ylläpitäminen sähköpiirissä, jossa on epäjohdonmukainen jännite ja/tai virta. Useimmissa sovelluksissa induktorit on sovitettu tehokondensaattoreihin, jotka vahvistavat tai antavat vastusta kohdistetulle tai suunnatulle virralle. Useampia kuin yksi tehoinduktori voidaan käyttää sähköjärjestelmissä käytettävien tehomuuntajien luomiseen.
Kun energiaa syötetään tehoinduktorin kelaan, se kohtaa aluksi kelan magneettikentän vastus. Ihannetapauksessa tämä kenttä sallii sitten vähitellen piirin saada tasaisesti täyden tehon virtalähteestä. Tosielämän sovellus johtaa väistämättä siihen, että energiaa vastustetaan tai hajautetaan koko piiriin, mikä voidaan minimoida ja ohjata käytetyn tehoninduktorin tyypistä riippuen.
Kukin tehoinduktori erottuu menetelmästä, jolla kelat kelataan, ja magneettisen keskisydämen läsnäolosta ja tyypistä. Ilmapattereissa ei ole magneettista ydintä, mutta niissä voi silti olla fyysinen ydin, joka on valmistettu ei -magneettisesta materiaalista. Ne on suunniteltu korkeammille taajuuksille, koska ne eivät kärsi “rautahäviöistä”, joita syntyy, kun korkeita taajuuksia käytetään kelaille, joissa on magneettinen ydin. He eivät myöskään näe vaihtelua induktiotasoissa käytetyn virran tyypistä riippumatta.
Keskusmagneeteilla varustettuja keloja kutsutaan ferromagneettisiksi keloiksi, ja ne voivat ylittää ilmakelan induktiivisuuden yli tuhat kertaa magneettisen ydinmateriaalin lisäämisen vuoksi. Mitä materiaalia näissä keloissa käytetään, riippuu kelan johtaman virran taajuudesta. Laminoidut ytimet auttavat estämään lämmönhukkaa, ja niitä käytetään piireissä, joilla on matalammat taajuudet. Kun käytetään korkeamman taajuuden virtoja, ydin koostuu johtamattomasta ferriitistä, joka estää energian menetyksen piirissä hystereesin, ytimen magnetoinnin yhteen suuntaan. Näiden ytimien muodot vaihtelevat myös käytön mukaan.
Näiden kahden vaihtelevan induktorin hybridisoidussa versiossa on ydin, joka voidaan asettaa, säätää eri syvyyksiin tai poistaa kokonaan kelasta. Yleisin käyttö vaihteleville induktoreille on keino, jolla voidaan säätää vastaanotettua radiotaajuutta analogisissa radioissa. Nämä ja kaikki muut tehoinduktorit löytyvät analogisista piirilevyistä.