Telemarkkinointi on puhelimitse tapahtuvaa markkinointia. Useimmat telemarkkinointipuhelut ovat “kylmiä puheluita”, mikä tarkoittaa, että puhelun vastaanottaja ei ole pyytänyt telemarkkinoijaa ottamaan yhteyttä heihin. Telemarkkinointi on yksi kiistanalaisimmista markkinointityypeistä.
Telemarkkinoinnin tarkoitus on myydä. Joskus telemarkkinoijilla on henkilökohtaisia tietoja soittaessaan asiakkaalle tietäen, että kyseinen henkilö on ostanut samanlaisia tai niihin liittyviä tuotteita muilta myyjiltä tai myyntipisteistä.
Jotkut vanhemmat telemarkkinoinnin käytännöt aiheuttivat vahingossa pelkoa. Yksi yleinen automatisoidun telemarkkinointiohjelman tyyppi olisi soittaa numeroihin, jotta he voisivat tarkistaa puhelinvastaajan, jotta voit jättää ennalta tallennetun myyntitiheyden. Jos joku vastasi, ohjelma havaitsi oikean äänen ja katkaisi puhelun. Monet ihmiset pelkäsivät selittämättömiä katkoksia, jotkut pelkäsivät, että heitä vainottiin. Nyt on laitonta, että puhelinmyyjä jättää automaattisen myyntikentän puhelinvastaajaan.
Tämä ei kuitenkaan ole estänyt telemarkkinoinnin keskeyttämistä. Automaattiset soittajat soittavat numeroihin tunnistaakseen katkenneet tai epäkunnossa olevat puhelut ja faksin, puhelinvastaajan tai henkilön vastaukset. Jos kotipuhelimesi katkeaa liikaa, telemarkkinoijat voivat olla syy. Jotkut organisaatiot taistelevat tämän käytännön tekemisestä laittomaksi väittäen sen olevan häirintää.
Julkinen ärsytys telemarkkinoijien kasvavista puheluista sai Yhdysvaltain kongressin ryhtymään oikeustoimiin vuonna 1991 rajoittavien lakien muodossa. Esimerkiksi telemarkkinointipuhelut ovat laillisesti kiellettyjä kello 9–8. Kongressi mahdollisti myös kuluttajien rekisteröitymisen vuonna 2001 julkistettuun kansalliseen soittamatta jättämisen luetteloon. Lisäksi rajoittavia lakeja rikkovia telemarkkinoijia voidaan haastaa 500–1,500 Yhdysvaltain dollarin suuruisiksi. Tietoiset kuluttajat ovat hyödyntäneet tätä.
Yksi telemarkkinointialan kiistanalaisimmista toimista on halvan työvoiman hankkiminen asentamalla puhelinkeskuksia vankiloihin. Puhelinkeskus on telemarkkinointiyrityksen keskus, lähinnä kotelo, jossa on puhelimia, puhelulistoja ja skriptejä. TSR: t tai puhelinpalvelun edustajat vievät kennot ja soittavat puhelut. Yleisesti ottaen yleisö ei ollut tyytyväinen todetessaan, että tuomituille murhaajille ja raiskaajille oli toimitettu heidän nimensä, puhelinnumeronsa, osoitteensa ja joissakin tapauksissa laajemmat tiedot – ja he soittivat heille kotiin myydäkseen tuotteita.
Useimmat vankityövoimaa käyttävistä telemarkkinointiyrityksistä pitävät sen hiljaa. Ammattiliitot väittävät, että telemarkkinoijat käyttävät vankilan työvoimaa välttääkseen oikeudenmukaista palkkaa vapaille amerikkalaisille. Telemarkkinoijat väittävät, että heidän olisi ulkoistettava Intian kaltaiset maat halvan työvoiman saamiseksi, ja että vangityövoima on kustannustehokas vaihtoehto. Vankien kerrotaan maksavan noin 200 dollaria kuukaudessa 40 tunnin viikosta.