Teollinen sovellettavuus on henkisen omaisuuden termi, joka viittaa johonkin vaatimukseen, jonka keksinnön on täytettävä voidakseen saada patentin Euroopan patenttivirastolta (EPO). Tämän vaatimuksen täyttämiseksi keksinnön on oltava hyödyllinen teollisuudessa. On tärkeää huomata, että sanaa teollisuus ei käytetä tässä sen suppeassa merkityksessä vain valmistukseen tai raskaisiin koneisiin, vaan laajemmassa merkityksessä, joka kattaa kaikenlaisen tuotantoponnistelun. Keksinnöllä sanotaan siten olevan myös teollinen sovellettavuus, jos se on hyödyllinen esimerkiksi kaupan, maatalouden tai kaivostoiminnan aloilla.
Euroopan patenttivirasto on Euroopan patenttijärjestön (EPOrg), kansainvälisen järjestön, joka vastaa patenttien myöntämisestä ja patenttilainsäädännön valvonnasta allekirjoittajamaissa. Lähes kaikki Euroopan nykyiset maat ovat joko järjestön jäsenvaltioita tai laajennusvaltioita, jotka eivät ole jäseniä, mutta ovat allekirjoittaneet sopimukset, joissa tunnustetaan EPO: n myöntämien patenttien pätevyys. Se on samanlainen kuin hyödyllisyys, yksi vaatimuksista, jotta keksintö on patentoitavissa Yhdysvalloissa, mutta ei identtinen. Jotkut keksinnöt ovat näin ollen patentoitavissa Yhdysvalloissa, mutta eivät EPOrgin allekirjoittaneissa valtioissa.
Vaatimus siitä, että patentoidulla keksinnöllä on oltava teollinen soveltuvuus, tulee Euroopan patenttisopimuksen (EPC) 57 artiklasta, joka on sopimus, joka loi EPOrg: n vuonna 1973. Yleissopimuksessa määritellään myös alat, joilla keksinnöt eivät ole patentoitavissa. Näitä ovat teoriat ja löydöt luonnontieteissä ja matematiikassa, erityiset tapoja esittää tietoja ja säännöt tai menetelmät sellaisten toimintojen suorittamiseksi, kuten pelit, liiketoimintakäytännöt ja henkiset prosessit. Se ei myöskään sulje taiteellisia tai esteettisiä malleja ja ohjelmia tietokoneille patentoitavuuden ulkopuolelle.
Tämän jälkeen määritellään, että nämä rajoitukset koskevat vain yrityksiä patentoida keksintöjä näillä alueilla sellaisenaan. Yleissopimuksen tämän osan tarkka tulkinta on ollut suuri kiistan lähde, mutta EPO: n yleisesti käyttämä lähestymistapa on, että vaikka edellä mainittujen alojen uusi kehitys ei ole patentoitavissa, keksinnöt, jotka perustuvat niiden käyttämiseen hyödyllisen teknisen vaikutuksen aikaansaamiseksi on uusi tapa. Tämä voi sisältää tietokoneohjelmiston. Esimerkiksi matemaattiset tai päätöksentekoalgoritmit eivät itsessään ole patentoitavissa, mutta tietokoneohjelma, joka käyttää niitä tietokoneen tai muun koneen tehostamiseen, on.
Tämä on alue, jolla teollinen sovellettavuusstandardi voi poiketa merkittävästi Yhdysvalloissa käytetyistä käyttöstandardeista. Esimerkiksi Yhdysvalloissa liiketoimintatavat ovat patentoitavia. Kuitenkin, mitkä liiketoimintamenetelmät täyttävät kaikki patentoitavuusvaatimukset, herättää kiivasta kiistaa, ja Yhdysvaltain hallitus kiistää patenttihakemukset liiketoimintamenetelmistä paljon useammin kuin tavanomaisempien keksintöjen sovellukset.
Tällä on merkittäviä seurauksia ohjelmistopatenteille. EPO: n käyttämän teollisen soveltuvuusstandardin mukaan ohjelmisto on patentoitavissa vain, jos sillä on suora tekninen sovellus. Yhdysvalloissa ja muilla lainkäyttöalueilla, jotka käyttävät hyödyllisyysstandardia, toisaalta myös yritys- ja hallinto -ohjelmistot voivat saada patentteja. Ohjelmistopatentteja on vaikeampi saada ja paljon harvinaisempia EPOrg -jäsenmaissa.