Teologinen seminaari on korkea -asteen oppilaitos, jota käytetään kouluttamaan ja valmistamaan papit tai muut uskonnolliset palvelut. Uskonpuhdistuksen jälkeisen edistymisensa aikana teologinen seminaari on siirtänyt painopisteensä puhtaasti valmistavasta tutkimuksesta akateemisiin oppiaineisiin, jotka edistävät seurakunnallisempaa, määräämätöntä painopistettä. Seminaarit tarjoavat monipuolisen valikoiman perus- ja jatko -koulutusohjelmia, joiden ytimessä ovat kristilliset opetukset ja usko.
Teologisia seminaareja käytettiin yksinomaan papiston kouluttamiseen noin 4. vuosisadalta aina keskiajan tuloon saakka 5. vuosisadalla, jolloin katolinen kirkko tuli yhdistäväksi uskonnonopetuksen kokonaisuudeksi ja luostari sai suosiota. Tänä aikana papiston koulutus kietoutui luostariin ja tapahtui yksinomaan luostarin muurien sisällä. Teologisen seminaarin perinteinen rooli putosi suosiosta ja vanheni pian. Uskonpuhdistuksen jälkeen teologinen seminaari kuitenkin nousi uudelleen esiin eri kirkkokuntien muodostumisen rinnalla.
Trentin kirkolliskokouksen jälkeen 1500 -luvulla roomalaiskatolisuus elvytettiin ja sen vaikutus vaikutti suoraan teologisten seminaarien rakenteeseen ja valvontaan, mikä tuli tunnetuksi Tridentin mallina. Seminaarit omaksuivat pian Tridentin mallin ja niistä tuli luostarien kaltaisia asuinlaitoksia, joita vanhempi papisto suoraan valvoi. Yksilöllistä kuuliaisuutta noudatettiin tiukasti, kun oppilaille opetettiin filosofiaa ja teologiaa osana valmistautumistaan palvelukseen.
Tridentiinin malli otettiin käyttöön kaikkialla Euroopassa ja päätyi lopulta Amerikkaan. Kun eri kirkkokunnat ottivat käyttöön seminaarimallin, he myös mukauttivat sitä. Vaikka lukuisat teologiset seminaarit rakentavat laitoksensa Tridentiinin mallin mukaan, katolilaisuuden yleinen asema, joka ilmenee filosofisen tutkimuksen tärkeydestä, on laskenut.
Katoliset teologiset seminaarit, joiden ainoa tehtävä on kouluttaa pappeja, noudattavat tiukkoja ohjeita ja periaatteita ordinaatioprosessista. Vatikaanin ja Yhdysvaltain katolisten piispojen konferenssin perustamissa Yhdysvaltojen seminaareissa on ohjeet, joiden mukaan yksilöiden on suoritettava neljän vuoden filosofian tutkinto ja neljän vuoden jatkotyö teologiassa. Diakoniksi vihkiminen edellyttää viiden vuoden erikoiskoulutusta.
Teologisessa seminaarissa uskonnollinen ja akateeminen koulutus voivat olla riippuvaisia kirkkokunnasta, kuten helluntailainen, mormoni, evankelinen ja fundamentalisti; kaikki tutkimukset korostavat kuitenkin neljää keskeistä käyttöaluetta: älyllinen, pastoraalinen, inhimillinen ja hengellinen. Opintoalueita voivat olla kristillinen koulutus, teologia, filosofia ja pastoraalinen palvelus. Akkreditoinnista riippuen seminaarit tarjoavat erikoistuneita sertifiointiohjelmia ja myöntävät kandidaatin, maisterin ja tohtorin tutkintoja. Jatko-ohjelmat ovat monipuolisia, ja niihin kuuluvat jumaluuden maisteri (M.Div.), Teologisen tutkinnon maisteri (Th.M.) ja kulttuurienväliset ministerit (MA/CM).