TERCOM on automatisoitu navigointijärjestelmä, jota käyttävät pääasiassa miehittämättömät ilma-alukset, kuten pitkän kantaman risteilyohjus. Järjestelmä käyttää ennalta määritettyä lentokartan ääriviivakarttaa, joka toimii vertailukuvana. Ohjus on varustettu hienostuneella tutka -korkeusmittarilla, joka lukee jatkuvasti sen ylittämää maastoa ja vertaa lukemia master -kuvaan. Kun poikkeamia havaitaan, ohjuksen ohjausjärjestelmä tekee tarvittavat korjaukset lentoreitilleen. Tämä mahdollistaa erittäin tarkan navigoinnin ja törmäysten välttämisen, jolloin ohjus voi lentää lähemmäksi maata ja välttää tutkan havaitsemisen.
Maanpinnan ääriviivojen kartoitus tai TERCOM, kuten sitä yleisemmin kutsutaan, on yksi tarkimmista ja luotettavimmista referenssinavigointijärjestelmistä pitkän kantaman, miehittämättömille ilma-aluksille, kuten risteilyohjuksille. Pitkän kantaman ohjusten kehittämisen alkuvaiheessa käytettiin useita navigointimenetelmiä, kuten graafisia vertailujärjestelmiä varhaisissa mannertenvälisissä ballistisissa ohjuksissa (ICBM). Nämä järjestelmät käyttivät valvontakuvia päällikkönä, kun taas sisäinen kamera otti sarjan valokuvia matkalla vertailumateriaalina. Päävalokuvat ja matkalla olevat valokuvat skannattiin tietokoneella, jotta löydettäisiin samankaltaisia kontrasteja, ja ohjus navigoi tulosten mukaan. Tämä prosessi oli erittäin hidas ja työläs ja johti navigoinnin validointiprosessiin, joka perustui hyvin harvoihin vertailupisteisiin.
Luotettavan satelliittikartoituksen myötä järjestelmän suunnittelijat voivat sisällyttää erittäin tarkkoja digitaalisia maastokarttoja vertailumestariksi. Yhtä kehittyneet tutkakorkeusmittarit ohjuksessa antavat tarkkoja, reaaliaikaisia maavara -lukemia, jotka muodostavat juoksevan maaston profiilin vertailtavaksi master -tiedostoon. Tämän ansiosta ohjuksen ohjausjärjestelmä voi tehdä hetkellisiä, tarkkoja kurssikorjauksia ohjelmoidun radan ylläpitämiseksi koko lennon ajan ilman, että vanhemmilla inertiareferenssijärjestelmillä (INS) on “ajelehtimista”. TERCOM -maastokartat koostuvat maastojen yksityiskohdista, jotka edustavat ihanteellista kurssia sekä lisäaluetta keskiradan kummallakin puolella. Tämä mahdollistaa poikkeusten tekemisen ilman ohjuksen ”vaeltamista” kartoittamattomalle alueelle.
Suuri tarkkuus, joka on mahdollinen tarkan korkeuden suhteen kaikkien maastoprofiilien yläpuolella, mahdollistaa TERCOMilla varustettujen ohjusten ylläpitää matalat lentoreitit välttäen esteitä. Tämä maata halaileva kyky hämmentää vihollisen maa-tutkajärjestelmiä erityisesti lennon viimeisessä, ennen törmäystä olevassa vaiheessa. TERCOM-tekniikan ainoa todellinen haittapuoli on joustavuuden puute ennen käynnistystä. Koko lento on suunniteltava tietystä lähtöpaikasta, ja odottamattomat muutokset tähän vakioon voivat merkitä keskeytettyä tehtävää. Tässä mielessä uusimmat globaalit satelliittipaikannusjärjestelmät (GPS) ovat maastokartoitusta parempia, koska ne mahdollistavat ohjuksen laukaisun mistä tahansa.