Termiinihinta viittaa hintaan, josta myyjä ja ostaja ovat sopineet omaisuuserän, kuten osakkeen, hyödykkeen tai valuutan, liiketoimesta, joka tapahtuu tiettynä päivänä tulevaisuudessa. Termiinisopimuksen molemmat osapuolet neuvottelevat yksityisesti ehdoista ja allekirjoittavat sopimuksen ilman vaihtoa. Termiinisopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä rahat eivät vaihda omistajaa.
Termiinisopimuksessa myyjälle olisi maksettava korvaus siitä, että hän on pitänyt omaisuuden ostajalle sen sijaan, että se sijoittaisi sen tai käyttäisi sitä johonkin muuhun kannattavampaan tarkoitukseen. Termiinihinnan on sen vuoksi oltava vähintään omaisuuserän käypä hinta plus korko, joka siitä kertyisi, jos se sijoitettaisiin riskittömään sijoitusvälineeseen, kuten pankkitilille tai määräaikaistalletukseen. Tämä standardi on johdettu ajatuksesta, että ostajan on otettava laina ja maksettava korkoa, jotta ostaja voi ostaa omaisuuden nykyisellä hinnalla ilman alkukustannuksia.
Termiinihinnassa on otettava huomioon myös myyjän kirjanpitohinta, joka viittaa hyödykkeen säilyttämisestä ja säilyttämisestä aiheutuviin kustannuksiin ja hyötyihin. Jos kyseessä ovat hyödykkeet, kuten kulta, ostajan on korvattava myyjälle varastointikustannukset. Kirjanpitohinta voi myös olla negatiivinen, mikä tarkoittaa, että myyjä hyötyy omaisuuden säilyttämisestä. Myyjä voi esimerkiksi saada korkoa valuutasta, ansaita osinkoja osakkeista tai olla suojattu pulaa öljyn tai muiden polttoaineiden osalta.
Termiinisopimuksen allekirjoittaminen tarkoittaa nollasummapelin aloittamista, jossa voitettu tai menetetty rahasumma on aina sama. Jos esimerkiksi termiinihinta on 50 dollaria Yhdysvaltain dollaria ja markkinahinta osoittautuu 55 dollariksi tiettynä päivänä, myyjän on toimitettava tuote 50 dollarilla. Tässä tapauksessa myyjä menettää 5 dollaria, mikä on sama rahamäärä kuin ostaja olennaisesti voittaa.
Sijoittajat ja keinottelijat voivat käyttää termiinisopimuksia hyötyäkseen hintavaihteluista. Termiinisopimukset voivat myös auttaa henkilöä tai yritystä suojautumaan hintavaihteluista aiheutuvilta riskeiltä. Esimerkiksi monikansallinen yritys, joka on huolissaan valuuttakurssivaihteluista, voi käyttää termiinisopimusta lukitakseen valuuttakurssin ja suojautuakseen epäsuotuisilta vaihteluilta. Se ei hyötyisi suotuisista valuuttakurssivaihteluista, mutta sen ei pitäisi keskittyä yritykseen, jonka päätoimiala ei ole valuuttakurssikeinottelu.