Glukoosin tai sokerin määrä ihmisen veressä muuttuu ruoan saannin ja liikunnan mukaan. Terve verensokeri määrä riippuu ajankohdasta, jolloin glukoositaso mitataan. Testin ajankohdasta riippuen terve glukoositaso on 70-145 milligrammaa desilitrassa (mg/dl) (noin 3.9-8.1 millimoolia litrassa (mmol/L)).
Glukoosi saadaan elimistöön hiilihydraattiruoan saannin kautta ja se on tärkein energialähde. Insuliini on haiman tuottama hormoni, joka auttaa kehon soluja käyttämään verensokeria. Kun verensokerin määrä elimistössä nousee, insuliini vapautuu vereen.
Verensokeri mitataan yleensä laboratoriossa. Verinäyte otetaan ja lääkäri analysoi veren. Tämän testin tulokset ovat tyypillisesti saatavilla muutaman tunnin kuluessa testistä. Diabeetikot tai muut, joiden on seurattava verensokeritasoaan, voivat ostaa glukoosimittareita käytettäväksi kotona. Kotiverensokerin tulokset vaihtelevat yleensä laboratoriotuloksista johtuen muun muassa mittarin kalibroinnista, koosta ja verinäytteen laadusta.
Glukoositasojen seuraamiseen käytetään erilaisia verensokeritestejä. Paastoveren glukoositasot ovat ne, jotka otetaan kahdeksan tai useamman tunnin jälkeen ilman ruokaa. Normaalit verensokeritasot paastokoetta varten ovat 70-99 mg/dl (noin 3.9-5.5 mmol/l). Verensokeritestiä, joka on otettu kaksi tuntia aterian alkamisen jälkeen, kutsutaan aterian jälkeisiksi testeiksi, ja niiden normaali vaihteluväli on 70-145 mg/dl (noin 3.9-8.1 mmol/l). Satunnaiset verensokeritestit otetaan eri vuorokaudenaikoina ilman ruoan kulutusta, ja niiden normaali vaihteluväli on 70-125 mg/dl (noin 3.9-6.9 mmol/l).
Epätavallisen matalaa verensokeria kutsutaan hypoglykemiaksi. Hypoglykemian oireita ovat pahoinvointi, nälkä, hikoilu ja päänsärky. Vakavampia hypoglykemian tapauksia luonnehtivat mielialan muutokset, huimaus ja näön hämärtyminen. Hypoglykemiaa hoidetaan syömällä sokeria verensokerin palauttamiseksi. Alhainen verensokeri on yleistä diabetesta sairastavilla.
Hyperglykemia tai korkea verensokeri on diabeteksen keskeinen oire. Molemmat diabetetyypit vaikuttavat kehoon eri tavoin. Tyypin 1 diabeteksessa kehon immuunijärjestelmä hyökkää haiman insuliinia tuottaviin soluihin. Tyypin 2 diabetekselle on tunnusomaista, että kehon solut ovat immuuneja insuliinille. Molemmissa tapauksissa keho jää ilman tarpeeksi insuliinia auttamaan soluja glukoosin imeytymisessä.