Terveyskäsitys on potilaan arvio henkilökohtaisesta terveydestään. Tämä voi poiketa hoitajan arvioinnista, joka voi aiheuttaa ongelmia terveydentilan hoidossa. Potilaiden tulokset paranevat yleensä, kun potilaat ovat hyvin perillä terveydestään ja tuntevat olevansa kykeneviä tekemään päätöksiä ja kun hoidon tarjoajat ja potilaat ymmärtävät samankaltaisesti potilaan tilan. Useita työkaluja voidaan käyttää selvittämään enemmän potilaan terveydentilasta.
Lääkinnällisten vastaanottojen haastattelut sisältävät usein kysymyksiä terveydentilasta. Potilailta voidaan kysyä, miltä heistä yleensä tuntuu ja onko heillä erityisiä terveysongelmia. Jos potilas ilmaisee huolensa keskinkertaisesta terveydentilasta, lääkäri voi kysyä lisää kysymyksiä selvittääkseen, miksi potilas tuntuu siltä. Muilla kysymyksillä voidaan selvittää, elääkö potilas terveitä elämäntapoja, ja ymmärtää, miten aktiivisuustasot ja ruokavalio voivat vaikuttaa terveyteen.
Kun potilaan terveydentila on paljon heikompi kuin lääkärin, tämä voi olla merkki siitä, että potilas on masentunut tai turhautunut. Esimerkiksi potilaalla, jolla on krooninen kipu, lääkäri saattaa pitää tilan hallinnassa. Potilas voi tuntea, että kipu on säälimätöntä ja sietämätöntä, mikä osoittaa, että kontrollitaso ei ole tyydyttävä. Yhteistyöllä potilas ja hoidon tarjoaja voivat määrittää, mikä ongelma on ja miten se voidaan ratkaista.
Päinvastoin, potilaat voivat ilmoittaa olevansa erittäin terveitä, kun todisteet viittaavat siihen, että he eivät ole. Tämä voi johtua monista tekijöistä. Potilaat voivat olla terveydellisistä asioista kieltäytyneessä tilassa tai niin tottuneita niihin, että he eivät koe olevansa ongelma. Jotkut krooniset sairaudet alkavat hitaasti ja hienovaraisesti, ja potilaat voivat tuntea olonsa tavallista huonommaksi, kun kliiniset oireet ilmenevät lääkärille. Potilaat voivat ilmoittaa olonsa “loistavaksi” esimerkiksi silloin, kun heillä on erittäin suuri sydänkohtauksen riski.
Terveyskäsityksen muuttaminen voi vaatia potilaan kuulemista ja testausta saadakseen lisätietoja potilaan yleisestä terveydentilasta. Kun lääkäri ja potilas ymmärtävät perusteellisemmin näkökulman koepöydän toisella puolella, heidän on ehkä helpompi työskennellä yhdessä. Esimerkiksi potilas, joka ymmärtää korkean verenpaineen vakavat sydän- ja verisuoniriskit, saattaa olla sitoutuneempi hoitoon alun perin myönteisestä terveyskäsityksestä huolimatta.