Tiedostojen jakaminen Internetin terminologialla on tapa vaihtaa tiedostoja tietokoneiden välillä Internetin kautta. Termi “tiedostojen jakaminen” voi myös viitata levyn jakamiseen tai palvelimen jakamiseen suljetun verkon tietokoneiden välillä. Nopean Internetin tulon jälkeen se viittaa kuitenkin tyypillisesti käytäntöön jakaa tiedostoja mahdollisesti rajattoman määrän maailmanlaajuisten Internetin käyttäjien kanssa. Tiedostojen jakamista kritisoidaan usein keinona helpottaa tekijänoikeusloukkauksia, koska monet jaetuista tiedostoista – erityisesti musiikki- ja elokuvatiedostot – on suojattu tekijänoikeuksilla ainakin yhdessä maassa.
Siitä lähtien, kun ihmiset ovat käyttäneet tietokoneita, he ovat jakaneet tiedostoja ja siirtäneet tietoja tietokoneelta toiselle. Alussa levykkeet olivat ainoa tapa jakaa tietoja ja tiedostoja. Ennen pitkää tietokoneet pystyivät kuitenkin muodostamaan verkkoyhteyden keskenään, ja alkeellisista chat -ohjelmista, mukaan lukien Internet -välityskeskustelu, tuli yleisiä tapoja jakaa materiaalia.
Puhelinverkkoyhteyden syntyminen toi mukanaan pikaviesti- ja sähköpostitoiminnot. Pikaviestit ja sähköposti osoittautuivat hyödyllisiksi keskustelulle, mutta ne olivat myös keino alkeellisille tiedostonsiirtoille. Ensimmäiset liitteet olivat kooltaan hyvin rajallisia, ja alussa voitiin vaihtaa vain yhden sivun asiakirja.
Internetin kapasiteetin ja nopeuden kasvaessa tuettujen ohjelmien jakamismahdollisuus kasvoi. Tiedostojen jakamisen lisääntyminen kasvoi monella tapaa käyttäjien kysynnästä: tietokoneen käyttäjät halusivat jakaa tiettyjä tiedostoja ja näin kehitettiin tapoja jakaa tämä. Tekniikan kysyntäpuoli näkyy ehkä parhaiten digitaalisen musiikin suhteen.
1990 -luvun lopulla musiikin digitalisoimiseksi kehitettiin tekniikka, joka mahdollisti sen siirtämisen tai kirjoittamisen uudelleen CD -levyiltä henkilökohtaisten tietokoneiden kiintolevyille. Mahdollisuus tallentaa ja tehokkaasti kopioida musiikkia ostetulta CD -levyltä oli ja on edelleen kiistanalainen. Käytäntö jatkui pääasiassa sillä väitteellä, että kun kuluttaja ostaa musiikkia, hänellä pitäisi olla oikeus kuunnella ja käyttää musiikkia haluamansa mukaan.
Ei kulunut kauaa, kun musiikkitiedostot alkoivat jakaa käyttäjien kesken. Ensimmäiset tiedostonjakosivustot käyttivät tekniikkaa, joka tunnetaan nimellä “vertaisverkko” tai P2P, tiedostonjako. P2P -ohjelmat asettavat jokaisen käyttäjän koko musiikkikirjaston muiden käyttäjien saataville ladattavaksi. P2P -käyttäjät voivat etsiä ja ladata musiikkia suuria määriä objektiivisesti lyhyessä ajassa.
Samanlainen tekniikka, BitTorrent, seurasi pian. BitTorrent on avoimen lähdekoodin tiedostonjakosovellus, jonka avulla käyttäjät voivat eristää halutun tiedoston jaetusta verkosta ja ladata sen sitten palasina useilta eri käyttäjiltä. P2P -ohjelmisto lataa halutun tiedoston yhdeltä käyttäjältä, BitTorrent -ohjelmisto lataa osan tiedostosta monilta käyttäjiltä ja kokoaa sitten kaikki nämä osat haluttuun kokonaisuuteen käyttäjän tietokoneella. Molemmat alustat toimivat parhaiten useiden käyttäjien kanssa.
Tekijänoikeuksien omistajat, erityisesti Yhdysvalloissa sijaitsevat, ovat pitkään vastustaneet musiikkitiedostojen jakamista kutsumalla sitä keinoksi helpottaa laajaa tekijänoikeusloukkausta. Vaikka CD: tä ostavalla henkilöllä voi olla oikeus tehdä kopio henkilökohtaiseen käyttöön, oikeus ei ulotu siihen, että tämä kopio olisi muiden vapaasti ladattavissa verkossa. Tekijänoikeuksien omistajat ja heidän edustajansa ovat käynnistäneet monia oikeusjuttuja, joiden tarkoituksena on sulkea P2P: tä ja muita vastaavia tiedostojen jakamista käyttäviä verkkosivustoja. Oikeuksien omistajat ovat myös haastaneet yksittäiset lataajat oikeuteen tekijänoikeusloukkauksista erityisesti Yhdysvaltain yliopistokampuksilla.
Huomatessaan, että helposti ladattavan ilmaisen musiikin kysyntä ei todennäköisesti häviä, tekijänoikeuksien omistajat ja musiikkiteollisuuden edustajat ovat yrittäneet luoda musiikin latauspalveluja, jotka löytävät onnellisen välineen käyttäjien vaatimusten ja omistajan oikeuksien välillä. Monet näistä palveluista jäljittelevät tiedostojen jakamista, mutta sisältävät joko nimellisiä maksuja tai jonkinlaisia oikeussuojamekanismeja rikkomusten estämiseksi. Jotkut näistä palveluista ovat osoittautuneet suosituksi. Vuodesta 2010 lähtien musiikkitiedostojen jakosivustot ovat kuitenkin edelleen olemassa, vaikka suurin osa niistä sijaitsee Yhdysvaltojen ulkopuolella.