Tieteellinen keskustelu on prosesseja ja menetelmiä, joita käytetään tieteellisen tiedon välittämiseen ja siitä keskusteluun. Keskustelussa keskitytään tieteellisten ideoiden ja ajatusten saavuttamiseen ja esittämiseen ottaen huomioon erilaiset yleisöt. Näihin yleisöihin kuuluvat ikätoverit, opiskelijat, opettajat, suuri yleisö, liike -elämän ja julkishallinnon organisaatiot tai mikä tahansa muu mahdollinen yleisö, joka voi hyötyä tieteestä ja yhteisymmärryksestä tai edistää sitä. Viestintä tieteellisessä keskustelussa viittaa sekä kirjalliseen että suulliseen viestintään ja sisältää usein päättelymenetelmiä sekä sanastoja, joita käytetään tietojen, johtopäätösten ja ideoiden esittämiseen. Tieteellisen tiedon erikoisluonteen vuoksi tieteellistä keskustelua kehitetään jatkuvasti ottamaan huomioon mahdollisen ymmärryksen vaihtelu ja eri yleisöille asetetut tavoitteet.
Muodollisen, johdonmukaisen ajattelutavan kehittäminen ja ylläpitäminen on myös tieteellisen keskustelun keskeinen asia. Kaikille fyysisille ja luonnontieteille ominainen käsite on tieteellinen menetelmä, joka osoittaa tällaisen keskustelun. Tieteellisen menetelmän käyttöönotto tarkasti eri tieteenaloilla takaa vertaisryhmille, että tutkimukset suoritetaan samoilla standardeilla yhdenmukaisesti ja että tuloksiin voidaan luottaa. Tieteellisestä menetelmästä poikkeaminen pyrkii vääristämään tutkimustuloksia, ja tutkijat, jotka tekevät niin, voivat odottaa vastareaktioita vertaisilta ja muilta yleisöiltä, joilla on osuutensa tutkimukseen.
Toinen yleinen tieteellisen keskustelun osa on lähestymistapa päättelyyn, jota usein esiintyy kaikkien luonnontieteiden ja fysiikan keskuudessa. Tutkiessaan aihetta tutkijat eivät yritä todistaa teoriaa, vaan keskittyvät yrittämään kumota tai väärentää teoriaa. Tällaisen keskustelun hyväksyminen mahdollistaa tehokkaan viestinnän vertaisten ja useimpien yleisöjen välillä, joissa tieteellistä tietoa jaetaan. Sen sijaan, että yritettäisiin soveltaa useita päättelymuotoja tieteellisten teorioiden ratkaisemiseksi, käytetään yhtä standardia riskien lieventämiseen, jotka liittyvät yksittäisten päättelyjen ymmärtämättä jättämiseen tieteellisen päättelyn sijasta.
Lisäksi johdonmukaisten sanastojen ja standardien käyttäminen kirjallisessa viestinnässä auttaa varmistamaan tehdyn tutkimuksen pätevyyden. Esimerkkinä voidaan mainita tutkimusjulkaisujen julkaiseminen vertaisarviointilehdissä sen sijaan, että pelkästään julkaistiin itse. Tämän keskustelun käyttäminen ei ainoastaan anna vertaisryhmien tutkia tieteellisiä tutkimuksia ja jakaa tehokkaasti tietoa, vaan se osoittaa myös julkaisijan tutkijan asiantuntemuksen muille yleisöille, kuten tutkijoille ja suurelle yleisölle. Vaikka tieteellinen keskustelu kattaa laajan valikoiman aiheita edellä mainittujen lisäksi, nämä päättelymenetelmät muodostavat perustan sille, miten tällainen keskustelu yleensä etenee.