Tietokirjallisuus on mikä tahansa teos, joka välittää tietoja, joiden tekijä tai luoja olettaa esittävän tosiasiatietoja. Tietokirjallisuusvälineet voivat olla kaikenlaisia, mukaan lukien video ja valokuvaus, mutta termi viittaa yleensä kirjalliseen materiaaliin. Esitettyjen tietojen ei välttämättä tarvitse olla paikkansapitäviä, mutta luojan on pidettävä niitä sellaisina. Toisin sanoen tietokirjallisuudessa esitetyt tosiasiat voivat olla virheellisiä, mutta niitä ei ole tarkoituksella keksitty ja esitetty tosiasioina.
Tietokirjallisuutena esitetyn teoksen tyylilaji voi kuulua useisiin luokkiin. Teos- ja oppikirjat ovat yksi tietokirjallisuuden ensisijaisista tyypeistä. Historiallisesti monilla tämän tyyppisillä teoksilla on myöhemmin osoitettu olevan tiettyjä virheellisiä elementtejä, koska tiedon kehittyminen parantaa ymmärrystämme kyseisestä aiheesta. Tämä ei tarkoita sitä, että teokset olisivat fiktiota, vaan pikemminkin sitä, että niiden tietämys on yksinkertaisesti vanhentunut. Tämä voi tapahtua lähes kaikilla opintoalueilla historiasta matematiikkaan ja jopa kirjallisuutta käsitteleviin oppaisiin.
Elämäkerrat ja kertomukset todellisista tapahtumista, jotka liittyvät joko kirjoittajan välittömään kokemukseen tai johdetaan dokumentoiduista tiedoista, sekä nykyaikaisista että historiallisista, käsittävät toisen merkittävän tietokirjallisuuden kentän. Nämä teokset sisältävät usein osia, jotka tarjoavat mielipiteitä tai johtopäätöksiä liittyvistä tapahtumista. Tämäntyyppinen sisällyttäminen ei poista teosta tietokirjallisuutena, kunhan työn pääpaino on tosiasioiden esittämisessä mielipiteen sijasta. Itse asiassa se on melko yleistä tietokirjallisuudessa. Tietyt sanomalehdet ja uutiset aikakauslehtien artikkelit ovat toisenlainen tietokirjallisuus.
Kirjallisten teosten lisäksi tietokirjallisuuden ensisijaiset tyypit ovat visuaalisia esityksiä. Video- ja valokuvakirjallisuusteokset ovat arkipäivää suurelle osalle maailmaa. Uutiset, dokumentit ja valokuvat ovat kaikki tietokirjoja. Video- ja valokuvakirjat ovat hyviä esimerkkejä tietokirjoista, mutta tämäntyyppisiä medioita voidaan helposti muuttaa, ja niiden toiminta muutosasteesta ja sen taustalla olevasta syystä voi aiheuttaa sen, että niitä ei enää voida pitää tietokirjallisuutena.
20-luvun lopulla syntynyt viihdeilmiö, jota kansanomaisesti kutsutaan todellisuustelevisioksi, on hyvä esimerkki siitä, miten tarkoitus ja esitys voivat hämärtää fiktion ja tietokirjan välisen rajan. Todellisuus -tv -ohjelmat esitetään tosielämän tapahtumia kuvaavina, mutta toisinaan ne lavastetaan ja editoidaan siten, että ne esitetään tapahtumissa lasketulla, järjestetyllä tavalla, tarkoituksellisesti tarkoituksena vaikuttaa yleisön näkemykseen siitä, miten he näkevät ne. Vaikka tämäntyyppiset ohjelmat esitetään tietokirjallisuutena, ne sopivat parhaimmillaan löyhästi määritelmään.