Verkkorikokset määritellään yleensä kaikenlaisiksi laittomiksi toimiksi, joissa käytetään Internetiä, yksityistä tai julkista verkkoa tai sisäistä tietokonejärjestelmää. Vaikka monet tietoverkkorikollisuuden muodot liittyvät omistettujen tietojen luvaton käyttö, muut esimerkit keskittyvät enemmän yksityisyyden loukkaamiseen. Kasvavana ongelmana ympäri maailmaa monet maat alkavat panna täytäntöön lakeja ja muita sääntelymekanismeja yrittääkseen minimoida tietoverkkorikollisuuden.
Joskus sitä kutsutaan elektroniseksi rikokseksi, yksi tuottavimmista esimerkeistä sisältää tietokoneyhteyden ja erityisesti kehitetyn ohjelmiston käyttämisen identiteettien, luottokorttinumeroiden tai muiden tietojen varastamiseksi, joita rikollinen voi käyttää hyväkseen. Laittomasti hankittujen tietojen avulla rikollinen voi avata tilejä, veloittaa laajan valikoiman tavaroita ja palveluja ja luopua tileistä. Tämä jättää uhrin tilanteeseen, jossa hänen on käsiteltävä valtavia velkoja, joita hän ei ole saanut.
Kiristys on pitkään vakiintunut laiton teko, joka on saanut uuden käänteen nykyaikana. Kiristäjä voi uhata kiusallista tai muuta haitallista tietoa Internetin tai yksityisen verkon kautta, jos uhri ei noudata rikollisen vaatimuksia. Tämäntyyppinen tietoverkkorikollisuus voi johtaa siihen, että uhri siirtää varoja jäljittämättömälle pankkitilille käyttämällä jonkinlaista verkkomaksuohjelmaa, jolloin rikoksen tekemiseen käytetään täysimääräisesti nykyaikaista tekniikkaa.
Verkkorikollisuus voi myös sisältää laitonta pääsyä yritystietoihin. Aivan kuten yksilöt, rikolliset voivat varastaa taloudellisia tietoja ja tehdä ostoksia tietojen avulla. Rikollinen voi myös nostaa varoja yrityksen varannoista, siirtää varastetut varat eri tilien kautta ja tehdä käytännössä mahdottomaksi löytää varastetut varat. Muissa tapauksissa rikollinen etsii rahaa tai luottotietoja; oma asiakastietojen hankkiminen ja niiden myynti kilpailijoille on toinen esimerkki tällaisesta korkean teknologian rikollisesta toiminnasta.
Monissa maissa ympäri maailmaa valtiot ovat hyväksyneet tietoverkkorikollisuuden lakipaketit, jotka tekevät roskapostin lähettämisestä rikollisen teon. Roskaposti määritellään löyhästi ei -toivotuiksi sähköpostiviesteiksi, jotka lähetetään samanaikaisesti tuhansille tai jopa miljoonille sähköpostitileille. Jotkut maat ovat säätäneet erityisedellytyksistä, joita on sovellettava, jotta roskapostia ei pidetä tietoverkkorikoksena, esimerkiksi tarjoamalla keinon vastaanottajalle kieltäytyä vastaanottamasta lisää sähköpostiviestejä lähettäjältä. Ongelman kasvaessa yhä useammat poliitikot edistävät ajatusta jonkinlaisesta kansallisesta tai kansainvälisestä tietoverkkorikollisuudesta, joka käsittelee nimenomaan roskapostin käyttöä ja joko rajoittaa tai poistaa käytännön kokonaan.
Arvovaltaisten tietoverkkorikollisuustietojen saaminen ei ole niin helppoa kuin miltä se näyttää. Kuten monet rikolliset teot, jotkin sähköisen rikollisuuden tapahtumat jäävät ilmoittamatta. Tämän vuoksi on vaikeaa koota kaikenlaista tietoverkkorikollisuusraporttia, joka kertoo koko tarinan tietyn ajan. Monet lainvalvontaviranomaiset ympäri maailmaa tekevät kuitenkin yhteistyötä saadakseen mahdollisimman täydellisen kuvan. Yhdysvalloissa FBI: n tietoverkkorikollisuutta koskevissa asiakirjoissa pyritään tunnistamaan kaikki esimerkit sähköisestä rikollisuudesta, mukaan lukien toimet, joihin voi liittyä terroritoimintaa, sekä rikokset, kuten petos, identiteettivarkaus tai kavallus.