Verkkorikollisuussopimus on kansainvälinen sopimus, jonka on ratifioinut yli 30 maata. Euroopan neuvosto laati sopimuksen vuonna 2001. Verkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen päätarkoitus oli edistää valtioiden välistä yhteistyötä Internet- ja tietokonerikosten torjumiseksi maailmanlaajuisella tasolla. Yleisimpiä tietoverkkorikoksia ovat tekijänoikeusrikkomus, lapsipornografia ja etuoikeutettujen tietojen laittomuus. Koska tietoverkkorikoksia voi tapahtua useissa maissa ja lainkäyttöalueilla, Euroopan neuvosto teki yhdessä Yhdysvaltojen, Kanadan ja Japanin kanssa sopimuksen, joka käytti useiden valtioiden lainvalvontaresursseja.
Euroopan neuvoston ministerikomitea kokoontui 23. marraskuuta 2001 Budapestissa, Unkarissa keskustelemaan kansainvälisestä tietoverkkorikollisuudesta. Keskustelu keskittyi oikeudellisiin haasteisiin, jotka syntyivät perinteisten rikoslakien ja -sääntöjen soveltamisyrityksestä kehittyvään globaaliin yhteiskuntaan. Todettiin, että perinteiset rikosoikeudelliset menettelyt jäsenmaissa eivät riittäneet toimiessaan erillään toimimaan uusien haasteiden ratkaisemiseksi Internetin käytön lisääntymisen ja riippuvuuden vuoksi.
Euroopan neuvosto nimitti erityiskomitean nimeltä European Committee on Crime Problems (CDPC), joka analysoi tiettyjä oikeudellisia ja poliittisia kohtia kansainvälisessä yhteydessä. Tutkittuja alueita olivat tietyt rikostyypit, joita tietoverkkorikollisuutta koskeva yleissopimus voisi käsitellä, jäsenmaiden rikosoikeudelliset kysymykset, kansainväliset lainkäyttövaltakysymykset ja jäsenvaltioiden välinen yhteistyö tutkimuksissa ja todisteissa. Euroopan neuvosto antoi CDPC: lle valtuudet laatia oikeudellisesti sitova sopimus näistä oikeus- ja politiikkakohdista. Tästä sopimuksesta tuli tietoverkkorikollisuutta koskeva yleissopimus, jonka monet jäsenmaat hyväksyivät ja ratifioivat myöhemmin.
Verkkorikollisuutta koskeva yleissopimus koostuu neljästä luvusta ja 48 artiklasta, joissa esitetään yksityiskohtaisesti sopimuksen soveltamisala ja laajuus. Sopimuksessa kuvattuja erityisiä rikoksia tai tietokoneisiin liittyviä rikoksia ovat teknologisten laitteiden väärinkäyttö, petokset, väärentäminen, lapsipornografia, tekijänoikeusrikkomukset, avunanto ja yritysvastuu. Sopimuksen 13 artiklassa määrätään, että jäsenvaltioiden on annettava säädökset rikollisten rankaisemiseksi.