Q -teoria on yhdysvaltalaisen taloustieteilijän James Tobinin kehittämä sijoituskäyttäytymisteoria. Yleisesti nimitystä Tobinin Q -teoria, kaavan tarkoituksena on yhdistää yrityksen liikkeeseen laskemien osakkeiden markkina -arvo yhtiön omaisuuteen liittyviin korvauskustannuksiin. Ihannetapauksessa markkina -arvo ja korvauskustannukset olisivat suunnilleen yhtä suuret, mikä loisi tasapainotilan.
Tobinin Q -teoriassa yhtiön liikkeeseen laskemien olemassa olevien osakkeiden markkina -arvo on jaettu osakepääoman korvauskustannuksilla, ja tuloksena oleva luku on ”Q”. Tämän taloustieteen teorian mukaan “Q” edustaa vähintään arvoa 1. Kun arvo on useampi kuin yksi, tämä on indikaattori siitä, että lisäinvestointeja suositellaan, koska saadut voitot ovat korkeampia kuin yrityksen omaisuuden käyttökustannukset yritys.
Samalla tämä teoria toteaa myös, että mikä tahansa alle yhden Q -arvo osoittaa, että yrityksen käyttämiä varoja ei saada takaisin. Tällöin yritys saattaa harkita joidenkin omaisuuserien myyntiä, koska niitä ei käytetä parhaalla mahdollisella tavalla. Ajatuksena on, että myymällä pois omaisuutta, joka ei liity suoraan voiton tuottamiseen, se auttaa siirtämään yrityksen lähemmäksi tasapainoa.
Kun Q: n todetaan olevan yksi, tasapainon katsotaan olevan läsnä. Tämä tarkoittaa, että Tobinin Q -teorian mukaan tasapaino varojen käyttökustannusten ja tuoton välillä tasaantuu. Tässä tapauksessa yrityksen ei tarvitse harkita muutoksia. Haluttu tasapaino on saavutettu, ja yritys hyötyy viime kädessä säilyttämällä vallitseva tilanne.
Tobinin Q -teoria on yleisesti hyväksytty luotettavaksi keinoksi arvioida yrityksen markkinatasoa. Jotkut taloustieteilijät kuitenkin uskovat, että Q -teoriaa voidaan parhaiten käyttää yhdessä muiden talousteorioiden kanssa arvioitaessa yrityksen tulevia toimia. Tästä näkökulmasta tämän teorian ymmärretään olevan yksi monista pätevistä indikaattoreista, jotka voivat auttaa omistajia ja johtoa suunnittelemaan tulevaa toimintaa, mutta ei välttämättä sanele tiettyä toimenpidettä.