Todistuslaki on laki, joka koskee todisteita. Oikeudenkäynnin onnistumiseksi tuomioistuimessa, olipa kyseessä murhakäsittely tai vähäisiin vaatimuksiin liittyvä riita, on esitettävä todisteita tapauksen tueksi tai heikentämiseksi riippuen siitä, kumpi osapuoli kiistää. Tämän seurauksena on kehitetty useita lakeja, jotka sanelevat, mitä voidaan pitää todisteena, millaisissa olosuhteissa todisteet voidaan hyväksyä ja mitä todisteita ei voida hyväksyä.
Tuomioistuin noudattaa todistussääntöjä, sellaisina kuin ne ovat tiedossa, määrittäessään, voidaanko jotain todistaa. Todistussäännöt vaihtelevat yleensä tuomioistuimen tason ja asian luonteen mukaan. Kun oikeudenkäynnin kummankin osapuolen edustajat haluavat tuoda jotain tuomioistuimeen todisteeksi, heidän on osoitettava, että se kuuluu todistussääntöjen piiriin, ja toinen osapuoli voi halutessaan kiistää todisteet.
Todisteita on neljä päätyyppiä: todistus, dokumentti, todellinen ja demonstratiivinen. Todistusaineisto on todiste, jonka monet ihmiset tuntevat parhaiten, mukaan lukien todistus oikeudessa henkilöltä, jolla on tapaukseen liittyviä tietoja. Asiakirjatodisteet ovat valokuvia, videoita, kirjallisia asiakirjoja tai ääntä, jotka on otettu käyttöön, jotta ihmiset voivat tutustua asiakirjan sisältöön. Todellinen näyttö on mikä tahansa rikokseen liittyvä esine, kuten murha -ase, kun taas demonstratiivinen näyttö on todiste, jonka on tarkoitus tukea tai selventää tosiasiallista tietoa osoittamalla se. Esimerkiksi rikospaikan kartta on osoittava todiste.
Todistelainsäädännön mukaan todisteiden hyväksyttävyyden on oltava merkityksellisiä, olennaisia ja päteviä. Näiden sääntöjen tarkoituksena on sulkea pois todisteet, jotka eivät liity rikokseen, todisteet, jotka eivät lisää tapausta, tai todisteet, jotka voivat olla epäluotettavia. Todistusaineistoa koskevat säännöt voivat olla erityisen monimutkaisia, ja niissä käsitellään huhuja ja epäsuoria todisteita, jotka joskus näyttävät hienoja viivettä todistuslain mukaan.
Todistuslainsäädännön tarkoituksena on myös varmistaa, että vaarantuneita todisteita ei hyväksytä. Todisteiden väärentäminen ja muu manipulointi, mukaan lukien todisteiden selkeän säilytysketjun puuttuminen, voi johtaa todisteiden hylkäämiseen tuomioistuimelta. Tästä syystä lainvalvontaviranomaisten on tunnettava näyttölaki, jotta he voivat kerätä, tallentaa, käsitellä ja käsitellä todisteita oikein.