Oikeudellisissa asioissa todistustaakka viittaa väitteitä esittäneen osapuolen velvollisuuteen perustella väitteet todisteilla, jotka voidaan hyväksyä tuomioistuimessa. Siviilikanteessa kantaja kantaa tämän vastuun. Kun henkilöä on syytetty rikoksesta Yhdysvalloissa, Kanadassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja useissa muissa maissa ympäri maailmaa, taakka on syyttäjällä, jonka on todistettava syytteet ennen tuomion saamista.
Todistusvaatimukset voivat olla erilaisia riippuen kyseessä olevasta oikeusriidasta. Rikosoikeudenkäynnissä syyttäjän on todistettava tapauksensa ilman epäilystä. Rikoksesta syytettyä henkilöä pidetään viattomana, kunnes syyllisyys todistetaan.
Kun tuomari antaa tuomarille ohjeita ennen kuin he jäävät eläkkeelle harkitsemaan, hän selittää todistustaakan ja sen, miten sitä sovelletaan menettelyyn. Syyttäjän ei tarvitse vakuuttaa tuomaristoa syytetyn syyllisyydestä. Sen sijaan tuomarin on kyettävä moraalisella varmuudella sanomaan itselleen, että henkilö on syyllinen rikoksen tekemiseen. Jos tuomarit eivät kykene siihen, syyttäjä ei ole täyttänyt todistustaakkaa ja tuomariston on todettava henkilö, joka ei ole syyllinen.
Siviilioikeudenkäynnissä todistustaakka on kantajalla. Hänen on pystyttävä tukemaan väitteitä menetyksestä tai vahingosta saadakseen vahingonkorvaukset vastaajalta. Yleensä näissä tilanteissa sovellettava standardi on todisteiden ylivoima. Tätä termiä voidaan kutsua myös todennäköisyyksien tasapainoksi.
Todisteiden ylivoimaisuus tarkoittaa, että tuomarin tai valamiehistön on oltava vakuuttunut siitä, että vastaajan toimet tai niiden puute ovat aiheuttaneet kantajalle jonkinlaisen loukkaantumisen tai vääryyden. Teknisesti ottaen vastaajan voidaan katsoa olevan oikeudellisesti vastuussa, jos tämä on totta vain 50 prosentin todennäköisyydellä. Vastuun saaminen siviilikanteessa tarkoittaa, että vastaaja velvoitetaan maksamaan rahaa korvaamaan kantajalle hänen menetyksensä.
Toinen tapa todistustaakasta tulee siviilioikeudenkäynnissä on selkeiden ja vakuuttavien todisteiden periaate. Tämä on korkeampi standardi kuin todisteiden ylivoima. Tässä tilanteessa kantajan asianajajan on käytettävä korkeampaa standardia vakuuttaakseen tuomarin, että kanteen perustana olevat väitteet ovat totta.