Totuudenilmaus on asiakirja, jossa henkilö julistaa olevansa ”suvereeni kansalainen” ja kieltää liittovaltion, osavaltion ja kuntien hallintovallan. Lupaus ei sovi perinteiseen valaehtoisen määritelmän määritelmään “laillisiin tarkoituksiin käytettyjen tosiseikkojen vakuuttamana”. Se on pikemminkin julistus yksilön poliittisista ja oikeudellisista vakaumuksista. Se liittyy useimmiten Suvereeni Kansalaisliikkeeseen, ja osa liikkeen uskomuksista ilmaistaan lausunnossa.
Tämän asiakirjan taustalla oleva oikeusteoria perustuu Yhdysvaltain perustuslain osiin, joiden se tulkitsee rajoittavan liittohallituksen valtuudet Yhdysvaltojen alueisiin, sotilastukikohtiin ja liittovaltion toimistoihin. Myös valtion ja kuntien valtuudet hylätään. Vakuutuksessa julistetaan vakuutuksen allekirjoittaja, ”affiantti”, ”suvereeni kansalainen” eikä Yhdysvaltain kansalainen tai sen lakien alainen, paitsi perustuslaki sellaisena kuin sitä sovelletaan yksilöihin.
Asiakirjassa julistetaan lisäksi, että kumppani ei ole Yhdysvaltojen tai sen “seurakunnan” tai “asunnon” asukas. Affiant ei myöskään tunnusta minkään lainsäätäjän luomaa lakia, vaan vain perustuslakia. Tämä julistus perustuu uskoon, että kaikki Yhdysvaltain kongressin ja osavaltioiden säädökset, joita sovelletaan suvereeniin kansalaisiin, ovat perustuslain vastaisia ja siksi laittomia. Valamus peruuttaa minkä tahansa ”valtakirjan” liittohallituksen väittämän suhteen hänelle annetun sosiaaliturvatunnuksen osalta.
Totuuden todistuksessa on myös kieltä, että affiantti ei tunnusta minkäänlaisen valtion etujen laillisuutta. Äänestäminen ei ole hallituksen myöntämä etuoikeus, vaan suvereenin yksilön luontainen oikeus. Äänestäminen ei ole velvollisuus, paitsi silloin, kun protestoidaan Yhdysvaltojen hallituksen laitonta perusta vastaan.
Osavaltioiden ja liittovaltioiden hallinto -oikeuksien osalta totuuslupauksessa luetellaan tiettyjä kumppanin toimia, jotka on peruutettu tai hylätty. Ajokortin hankkimisen, äänestämisen ja lasten koulunkäynnin hankkimisen katsotaan tapahtuneen pakkokeinolla ja hallituksen häirinnän estämiseksi. Asiakirjassa todetaan, että pankkitilin käyttö oli tarpeetonta, koska liittohallitus säätelee laittomasti kaikkia pankkeja jättämättä muita vaihtoehtoja. Lupaus kieltää kaikki nämä toimet ja toteaa, että ne eivät heijasta affiantin aikomusta alistua mihinkään valtion viranomaiseen.