Trance-musiikki on taidemuoto, joka perustuu vahvasti elektronisten laitteiden käyttöön ja tiettyyn tempoalueeseen, tyypillisesti 130–160 lyöntiä minuutissa (BPM), luodakseen musiikkijärjestelyn, jolla on jonkin verran hypnoottisia ominaisuuksia. Tämä musiikkilaji alkoi 20 -luvun lopulla, ja siihen ovat vaikuttaneet muut elektronisen musiikin tyylilajit, kuten house -musiikki, techno ja ambient -musiikki. Tämän tyyppisen musiikin alkuperä voidaan jäljittää 1980 -luvun lopun acid house -liikkeeseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kehittyvät sävellykset sisälsivät 130-160 BPM: n lyöntejä, ja niihin kuului toistuvia ketjuja melodioita, jotka yhdistettiin sarjaan crescendoja ja hajoamisia. Vaikka useimmat varhaisimmat esimerkit trance -musiikista olivat luonteeltaan instrumentaalisia, laulu tuli pian sovituksiin.
Klubin kohtaus
Trance -musiikista tuli 1990 -luvulla osa klubikenttää monissa Euroopan maissa, erityisesti Saksassa. Lajityypin suosio Frankfurtissa, Saksassa, oli niin voimakas, että monet musiikin asiantuntijat jäljittivät trance -musiikin alkuperän laululla tähän kaupunkiin. Laulumalli kesti yleensä jonkin verran kohottavaa luonnetta sen sijaan, että käsiteltäisiin sosiaalisia kysymyksiä tai tarinoita, jotka keskittyvät negatiivisiin emotionaalisiin aiheisiin, kuten särkyneisiin sydämiin tai kaipaamaan jotain parempaa elämässä.
Trance -musiikki tarjosi klubivieraille ja musiikin harrastajille vaihtoehdon 20 -luvun lopun tekno- ja house -musiikille. Lajin uskottiin olevan musiikkityyli, jonka tarkoituksena oli auttaa elvyttämään ihmisiä sen sijaan, että se olisi väline stereotyyppien ylläpitämiseksi tai poliittisten asialistojen edistämiseksi. Trance -musiikki on vanginnut yleisön maailmanlaajuisesti 21 -luvun alusta lähtien. Levy -yhtiöt, klubit ja radiot ympäri maailmaa ovat erikoistuneet tähän musiikkilajiin.
Positiivinen asenne ja suosio
Trance -musiikin yleinen myönteinen asenne on auttanut sitä pysymään musiikkimuodossa, joka houkuttelee monia faneja. Sävellyksiä tuotetaan usein yhdistelmällä perinteisiä instrumentteja, joita käytetään yhdessä musiikkisyntetisaattorin kanssa. Monet 21. vuosisadan alun suosituimmista transsimusiikkitaiteilijoista pyrkivät jäsentämään nauhoituksiaan siten, että äänellä oli enemmän yhteistä enemmän valtavirran pop -musiikkia, minkä uskotaan auttaneen tämän tyyppistä musiikkia olemaan yleisön ulottuvilla. Eri musiikkiteollisuuden lähteet ovat myös alkaneet seurata tämän tyylilajin kappaleiden, albumien ja artistien suosiota käyttämällä kaavioita, jotka saattavat perustua esimerkiksi myynnin, digitaalisten latausten tai radiotoiston kaltaisiin tekijöihin.