Sulkeminen on prosessi, jossa osa asiakirjasta sisällytetään toisen asiakirjan runkoon. Prosessi on osa laajempaa menetelmää, joka tunnetaan nimellä korvausmallit. Transklusiota hallitaan normaalisti HTML: n ja hypertekstin avulla.
Termin transclusion alkuperä juontaa juurensa 1980 -luvun alkuun. Ted Nelson käytti ensin terminologiaa tietotekniikan yhteydessä, ja perusajatuksena oli, että samoja tietoja ei tarvinnut tallentaa useampaan kuin yhteen paikkaan. Linkittämisen avulla tiedot voitaisiin sisällyttää kahteen eri asiakirjaan ilman, että tietoja tarvitsee kopioida. Nelsonin ansioksi luetaan myös termit hypertekstit ja hypermedia sekä transklusio.
Tällä hetkellä ympäristö, jossa käyttö tapahtuu, vaikuttaa transklusion käytön laajuuteen. Esimerkiksi käytetyn selaimen tyyppi voi vaikuttaa prosessin toimintaan. Internet Explorerin nykyisten inkarnaatioiden uskotaan toisinaan tarjoavan vähemmän vieraanvaraisen ympäristön muunnosten käyttöön, koska selain voi tehdä asiakirjan osien sisällyttämisestä hieman monimutkaisempaa. Mozilla Firefox on esimerkki selaimesta, joka tekee sekä kuvien että tekstin siirtämisestä erittäin helppoa.
Selainten erojen kompensoimiseksi käytetään joskus prosessia, joka tunnetaan palvelinpuolen transklusiona. Pohjimmiltaan tämä muunnosmuoto sisältää välimuistiin tallennetut tiedot palvelimella. Eri sovellukset ja asiakirjat voivat käyttää tietoja suoraan palvelimelta sen sijaan, että luodaan linkki asiakirjasta toiseen. Tämä mahdollistaa tehokkaasti tietojen sisällyttämisen useisiin eri asiakirjoihin ilman, että niitä tarvitsee lähettää joka kerta, kun sivu avataan.
Koska Internetin käyttö on yhä yleisempi useissa ympäristöissä, transkriptio on edelleen tärkeä osa sivujen kokoamisessa tehokkaasti. Tähän todellisuuteen vastaamiseksi uudet selainversiot on konfiguroitu mahdollistamaan helppo siirto.