Transfektio on prosessi, jossa tiettyjä nukleiinihappoja viedään eukaryoottisoluun muilla keinoilla kuin viruksen kautta. Nukleiinihappoja, joita käytetään yleisesti transfektiossa, ovat muun muassa DNA, RNA ja proteiinit. Eukaryoottisolut, kuten ihmisissä esiintyvät, sisältävät ytimen ja muita monimutkaisia rakenteita kalvon sisällä, toisin kuin prokaryoottiset solut, jotka eivät sisällä sitä. Vaikka viruksella on mahdollisuus välittää nämä vieraat esineet solukalvon läpi ja soluun, transfektio käyttää muita menetelmiä kuin virusta. Tämä menetelmä on keskeinen tekniikka, jota tutkijat käyttävät geenitutkimuksessa määrittääkseen, kuinka tietyn DNA: n tai muun vieraan materiaalin lisääminen vaikuttaa soluun.
Transfektiossa on kaksi päätyyppiä: ohimenevä transfektio ja vakaa transfektio. Ohimenevässä transfektiossa DNA tuodaan soluun, mutta solu poistaa sen ennen kuin se jakautuu uuteen soluun. Siten uusi DNA -materiaali ei siirry uusiin soluihin, eivätkä ne vaikuta niihin.
Vakaissa transfektioissa uudesta DNA: sta tulee osa solun alkuperäistä DNA: ta joko lisäämällä siihen tai korvaamalla pala vanhasta DNA: sta. Kun solu luo itsestään uusia kopioita, uusi DNA siirtyy eteenpäin. Se tulee ytimeen ja sitoutuu vanhaan DNA: han uuden DNA -juosteen luomiseksi. Tämä on harvinaista, koska solu poistaa tyypillisesti uuden materiaalin joskus sen saapumisen jälkeen, mutta ennen kuin solu muodostaa uusia soluja. Tästä huolimatta tutkijat etsivät jatkuvasti uusia tapoja suorittaa tämä prosessi kokeissa tutkiakseen, miten uusi DNA vaikuttaa solujen kopioihin.
Samankaltaiset prosessit, joita kutsutaan transformaatioksi ja transduktioksi, liittyvät transfektioon siirtämällä DNA: ta tai muuta ainetta soluun. Kun virus siirtää uutta DNA: ta soluun, tätä kutsutaan transduktioksi. Muutos ei sisällä virusta, vaan sen sijaan DNA: n siirtymistä kasvisolu-, bakteeri- ja eukaryoottisolutyyppeihin, joita löytyy ihmisten ja eläinten ulkopuolelta. Kaikki käsittelevät samaa prosessia, mutta termit vaihtelevat kantajan-olipa se virus tai ei-virus-ja uuden DNA: n vastaanottavan solun tyypin mukaan.
Geenitutkimus, kokeilut ja hoito luottavat näihin prosesseihin tutkiessaan DNA: n, RNA: n ja eri proteiinien vaikutuksia ihmissoluihin. Tulevaisuudessa tämä prosessi voi auttaa parantamaan sairauksia, korjaamaan geneettisiä mutaatioita ja parantamaan ihmiskehoa yleisesti. Tiedemiehet tekevät suuria harppauksia eteenpäin etsiessään terveempiä ihmisiä, jotka elävät pidempään.