Kaikki maailman kielet käyttävät verbejä ilmaisemaan toimintaa tai olotilaa. Jälkimmäinen on pieni joukko sanoja, mukaan lukien johdannaiset verbistä “olla”, kuten: on, oli ja oli. Yksi tapa luokitella laaja valikoima fyysisen tai henkisen toiminnan sanoja on joko transitiivinen tai intransitiivinen. Transitiivinen verbi vaatii hyvin yksinkertaisesti suoran objektin – substantiivin, johon toimintoa sovelletaan.
Muutamia poikkeuksia, kuten vain yhden sanan huutoja, lukuun ottamatta kaikki tietyn kielen kieliopillisesti pätevät lauseet sisältävät suoran aiheen ja predikaattiverbin. Koko lause “Hän on onnellinen” käyttää yhdistävää verbiä, joka yhdistää aiheen pronominin kuvaavaan adjektiiviin. Muita substantiiveja ei ole, joten verbin “on” on oltava intransitiivinen verbi. Sama koskee verbiä “Hän kuoli eilen”.
Sana transitiivinen on johdettu latinalaisista sanoista “kulkee”. Transitiivinen verbi on syy -suhteen silta. Tällaisella verbillä varustettu lause on epätäydellinen, ellei se sisällä pääagenttia ja verbin edustaman toiminnan toissijaista vastaanottajaa. Jälkimmäistä kutsutaan verbin suorana kohteena.
Esimerkissä “Hän kohtasi kuoleman rohkeasti” verbi on transitiivinen. “Kuolema” on hänen toimintansa suora kohde, vastaanottava substantiivi. Tämän sanan laiminlyönti johtaa lauseeseen, jossa on vähän järkeä. Verbejä, jotka voivat hyväksyä vain suoran objektin, kutsutaan monotransitiivisiksi.
Kaikki kielet, mutta etenkin englanti, kehittyvät ja muuttuvat kulttuurisesti. Erityisesti verbit saavat jatkuvasti uusia merkityksiä. Vaikka monet verbit ovat joko transitiivisia tai eivät, on yhtä monta, joiden transitiivisuus voi olla jompikumpi riippuen niiden erityisestä merkityksestä tai käytöstä. Yllä olevan kappaleen esimerkkiä voidaan käyttää intransitiivisenä verbinä, kuten kohdassa “Hän katsoi eteenpäin, joka päivä kului uusi päivä”. Tällaisia verbejä kutsutaan ambitransitiivisiksi.
Suoran objektin lisäksi transitiivinen verbi voi hyväksyä myös epäsuoran objektin – substantiivin, joka on suoran objektin vastaanottaja. Lähes kaikissa tapauksissa se viittaa siihen, kenelle tai kenelle toiminta on suunnattu. Englannin kieliopissa epäsuora objekti edeltää aina suoraa objektia sanajärjestyksessä. Lauserakenne “Hän antoi minulle iloa” on: suora aihe – transitiivinen verbi – epäsuora esine – suora kohde. Muita esimerkkejä ns. Ditransitiivisista verbeistä ovat sanat get, read, send ja show.