Mikä on trauman patofysiologia?

Trauman patofysiologia on tutkimus kehon muutoksista traumaattisen tapahtuman tai vamman jälkeen. Traumapotilaat kokevat usein erilaisia ​​muutoksia kehon biokemiallisissa ja fyysisissä näkökohdissa traumaattisen tapahtuman jälkeen, ja joskus nämä muutokset voivat kestää koko elämänsä. Esimerkkejä trauman patofysiologisista tyypeistä ovat vatsatrauma ja tylppä trauma tai fyysinen vaikutus johonkin kehon alueeseen. Luustovamma on myös toinen yleinen traumatyyppi, ja se voi edistää kaikkea pienistä murtumista pysyviin kasvulevyvaurioihin nuorilla.

Vatsatrauma on yleinen vamma, joka liittyy iskuun vatsaan ja vatsan alueelle aiheuttaen vatsalihaksen repeämän tai eri vatsaelinten vamman. Perna loukkaantuu usein vatsatraumassa, ja vamma voi vaihdella lievästä kiputunnelmasta, joka voi laantua muutamassa päivässä, repeytymiseen tai verenvuotoon vakavammissa tapauksissa. Munuaiset voivat myös loukkaantua vatsatraumassa, joka voi olla hengenvaarallinen. Näiden elinten traumojen patofysiologia voi olla kohtalokasta elimistölle, jos sitä ei käsitellä oikein, koska trauma lyhentää elimen toimintoja pois normaaleista kehon prosesseista.

Tylsää traumaa näkyy missä tahansa kehon osassa, joka voi saada voimakkaan iskun vamman luomiseksi. Tylpeitä traumoja ovat iskut päähän ja silmiin sekä vatsaan, rintaan ja selkään. Kun silmiin tulee tylppä trauma, voi esiintyä tilapäisiä näkömuutoksia ja mustelmia sekä sokeutta vaikeissa tapauksissa. Jos tylppä instrumentti osuu päähän, saattaa esiintyä aivotärähdystä tai jopa pysyviä aivovaurioita, joita tutkitaan usein trauman patofysiologiassa.

Ilmeinen korrelaatio voidaan nähdä tiettyjen ruumiinosien tai elinten toiminnan muutoksen tai fysiologian muutoksen välillä trauman vuoksi. Trauman patofysiologia voi vaihdella lievästä ja tilapäisestä vakavaan ja hengenvaaralliseen. Esimerkiksi luustotrauma voi sisältää luuston luiden tilapäisiä ja lieviä murtumia, jotka voidaan helposti korjata lepäämällä luuta parantumiseen asti. Toisaalta nuoren luuston trauma traumaattisen toiminnan tai väkivallan vuoksi voi aiheuttaa häiriöitä kasvulevyissä ja vaikuttaa tulevaan kasvupotentiaaliin.