Trismus, jota joskus kutsutaan lukitusleukaksi, on tila, jossa henkilö kärsii kyvyttömyydestä avata suunsa täysimääräisesti. Se voi johtua monista taustalla olevista hermo-, lihas- tai nivelkomplikaatioista leikkauksesta tai traumasta temporomandibulaariseen nivelhäiriöön. Tämä tila voi kestää jopa viikon tai voi kestää pidempään syystä riippuen. Kyvyttömyys avata leuka kokonaan voi tapahtua äkillisesti tai kehittyä ajan myötä. Jos sitä ei käsitellä, se voi aiheuttaa monia muita komplikaatioita, kuten nielemisvaikeuksia, ravitsemuksen puutetta ja riittämätöntä suuhygieniaa.
Trismus johtuu usein leuan alueella ja sen ympärillä sijaitsevien nivelten, lihasten tai hermojen vaurioitumisesta. Se voi johtua monista muista tekijöistä, eikä se ole sairaus itsessään, vaan seuraus toisesta taustalla olevasta ongelmasta. Joitakin yleisiä syitä ovat perikoroniitti, vatsakalvon paise, säteily niska- tai pään alueelle tai kasvain, joka sijaitsee leuan alueella. Tilanne voi johtua myös yleisistä ongelmista, kuten paikallispuudutuksesta hammashoidon aikana tai hampaiden hionnasta ja puristuksesta.
Vaikka trismuksen ensisijainen oire on kyvyttömyys avata suu, muita oireita voivat olla puhevaikeudet, päänsärky, paine tai kipu leuan ympärillä ja pureskelu- tai nielemisvaikeudet. Jokaisen, jolla on näitä oireita, tulee ottaa yhteyttä lääkäriin tai hammaslääkäriin ensisijaisen ongelman havaitsemiseksi. Potilaan sairaushistoria arvioidaan, jotta syy voidaan selvittää. Joissakin tapauksissa diagnostiset testit saattavat olla tarpeen taustalla olevan ongelman havaitsemiseksi.
Trismuksen kesto määräytyy suurelta osin tilan syyn perusteella. Jos esimerkiksi vaikeus alkaa hampaiden puristamisesta tai muusta tilapäisestä venyttelystä ja lihasten supistumisesta leuka -alueella, kyvyttömyys avata suu voi kestää vain muutaman päivän. Sädehoidon, infektion tai trauman aiheuttamalla trismuksella voi olla pidempiaikaisia vaikutuksia.
Trismusta kärsivien ihmisten elämänlaatuun voi vaikuttaa suuresti monin tavoin. Ehto voi johtaa kyvyttömyyteen kommunikoida tehokkaasti ja saattaa vaikeuttaa potilaan pureskelua tai nielemistä. Lisäksi yksilöt voivat kokea vaihtelevaa kipua tai epämukavuutta. Vaikeissa tapauksissa kyvyttömyys avata suu voi suuresti vaarantaa yksilön yleisen terveyden rajoittamalla suuhygieniaa, lisäämällä aspiraatiovaaraa ja vaikeuttamalla asianmukaista ravintoa.