Trumpettikonsertto on musiikkiteos – yleensä kahdessa tai kolmessa erässä – trumpetille ja orkesterille, jossa trumpetti vuorottelee orkesterin kanssa teeman ottamisessa tai käy vuoropuhelua muiden instrumenttien kanssa. Perinteinen malli tällaiselle konsertolle, joka on kehitetty klassiseen aikaan, olisi sonata-muotoinen ensimmäinen osa, jossa on hidas toinen osa. Konserton viimeinen liike tapahtuisi usein nopean tanssiliikkeen, kuten rondon, muodossa tai joskus muodonmuutoksen sisältävän teeman muodossa. Trumpetin selkeä, voimakas ääni erottuu selvästi sooloinstrumenttina käytettäessä, ja tämä johtaa konserttojen sävellykseen, jossa trumpetti voi laulaa melodisen linjan tai tarjota vastamelodian orkesterin soittamalle teemalle.
Trumpettikonserttoa käyttivät ensimmäisen kerran barokin aikana säveltäjät, kuten Georg Friedrich Händel, Giuseppe Torelli ja Georg Philipp Telemann. Trumpetin kantama barokin aikoina oli rajallisempaa kuin myöhemmillä ajanjaksoilla, mutta Händelin trumpettikonsertto on pysynyt osana trumpetistien ohjelmistoa vuosien varrella. Telemann käytti myös trumpettia tehokkaasti instrumentaalisen yhtyeen taustaa vasten.
Merkittävin esimerkki klassisen ajan trumpettikonsertosta oli Joseph Haydnin vuonna 1796 kirjoittama konsertto. Teos oli uraauurtava, koska se oli kirjoitettu trumpetisti Anton Weidingerille, joka oli kehittänyt venttiilirivin, jonka avulla trumpetti pystyi soittamaan sarjan nuotteja kromaattisella asteikolla alemmissa rekistereissä kuin aiemmin mahdollista. Tämä laajensi huomattavasti trumpetin mahdollisuuksia sooloinstrumenttina, ja Haydn korosti trumpetin uusia mahdollisuuksia tässä sävellyksessä esittelemällä kromaattisia kohtia. Johann Nepomuk Hummelin vuonna 1804 kirjoitettu trumpettikonsertto on toinen kolmiosainen teos, joka myös esitteli instrumentin uusia mahdollisuuksia. Kappale sisältää modulaatioita, jotka eivät olleet mahdollisia vanhalla trumpetimuodolla, ja lyyrinen toinen osa juhlii trumpetin saapumista monipuolisena sooloinstrumenttina.
20 -luvulla eri trumpettikonsertot tutkivat instrumentin eri mahdollisuuksia eri tyyleissä. Vagn Holmboen vuonna 11 kirjoittama konsertto nro 1948 trumpetille ja orkesterille alkaa lyhyellä ja hitaalla liikkeellä, jota seuraa kolme osaa, joissa on trumpetin melodiset mahdollisuudet. Alexander Arutiunianin vuonna 1950 kirjoittama trumpettikonsertto sisältää melodisia kohtia, jotka heijastavat armenialaisen ja venäläisen kansanmusiikin tyyliä. Teos ei ole jaettu osiin, vaan se koostuu viidestä osasta, jotka jatkuvat ilman taukoa niiden välillä. Esittelyn jälkeen Yhdysvaltoihin kappaleesta tuli tärkeä osa trumpettivalikoimaa.