Hypoksemia on tila, jossa veren happipitoisuus on liian alhainen. Tulenkestävä hypoksemia on harvinainen ja viittaa hypoksemiaan, jota ei voida korjata antamalla potilaalle ylimääräistä happea hengittääkseen. Se kehittyy yleensä akuutin hengitysvaikeusoireyhtymän, joka tunnetaan äärimmäisen vaikeana, lopputuloksena. Tämän tilan hoitoon on testattu useita tekniikoita, mutta todella tehokkaita hoitoja ei ole löydetty. Hypoksemia on hypoksian muoto, joka on yleisempi termi, jota käytetään kuvaamaan alhaisia happipitoisuuksia missä tahansa kehon osassa, mukaan lukien kudokset ja veri.
Hypoksemiaan on lukuisia syitä, mukaan lukien anemia, korkea korkeus ja tukkeutuneet hengitystiet. Yleisimmät syyt, jotka johtavat hengitysvaikeusoireyhtymään, johon liittyy hypoksemia, ovat keuhkokuume tai infektio, joka hukuttaa koko kehon. Normaalisti hypoksemiaa voidaan parantaa antamalla potilaille happea, mutta tulenkestävä hypoksemia ei reagoi tähän hoitoon.
Usein tulenkestävä hypoksemia syntyy, koska keuhkojen sisätilat ovat täynnä nestettä. Tämä voi johtua verenvuodosta keuhkoihin, infektiosta tai sydämen vajaatoiminnasta. Koska ilmatilat ovat täynnä nestettä, tämä estää sisäänhengitetyn hapen pääsyn verisuoniin, jotka vuoraavat keuhkotilat ja pääsyn verenkiertoon. Tässä tilanteessa hapen antamisesta huolimatta veren happipitoisuus pysyy epänormaalin alhaisena.
Hypoksemian oireita ovat lisääntynyt hengenahdistus, sekavuus ja tajunnan menetys. Jos keuhkot ovat täynnä nestettä, lääkärit saattavat kuulla tyypillisiä rätiseviä ääniä kuunnellessaan rintakehää stetoskoopin kautta. Tulenkestävä hypoksemia diagnosoidaan, kun veren happipitoisuudet eivät parane hypoksemian hoidon jälkeen esimerkiksi ylimääräisen hapen ja koneellisen ilmanvaihdon avulla.
Useita potentiaalisesti hyödyllisiä hoitoja tulenkestävään hypoksemiaan on testattu. Näitä ovat potilaiden makaaminen rintamillaan, erityisten tuuletustekniikoiden käyttäminen, joissa tavallista pienemmät ilmamäärät annetaan nopeammin, ja lääkkeiden antaminen, jotka laajentavat keuhkojen verisuonia. Potilaan makaamisen tässä asennossa uskotaan helpottavan hengitystä mahdollistamalla keuhkojen ilmatilan avautumisen. Toisessa hoidossa verta pumpataan pois kehosta keinotekoisen keuhkon kautta happipitoisuuden lisäämiseksi ennen palauttamista potilaalle. Valitettavasti mikään testatuista hoidoista ei ole osoittanut merkittävää parannusta potilailla, joilla on tämä tila.