Tulonsaaja on henkilö, joka ansaitsee rahaa. Rahoitusalan ammattilaiset, valtion työntekijät, yksityisen sektorin analyytikot, historioitsijat tai muut voivat tutkia tulonsaajien roolia eri kansallisilla markkinoilla tai muilla alueellisilla talouksilla. Vaikka ajatus tulonsaaja on yksinkertainen, tiedot, jotka yksilöt saavat tulonsaajien tutkimisesta, voivat tuottaa hienostuneita tuloksia. Tulonsaajaa kutsutaan joskus myös ”palkkatyöntekijäksi” taloudellisessa yhteisössä pitkälti selittämättömiin tarkoituksiin. Yleisempi termi on hyödyllinen määritettäessä niitä, jotka ansaitsevat rahaa taloudessa.
On tärkeää huomata, että tulonsaajan määrittelemiseksi useimmat asiantuntijat ottavat sekä palkkatulot että investointitulot kokonaismääritykseen. Tämä tarkoittaa sitä, että tulonsaaja voi saada tulonsa työskentelemällä, investoimalla tai näiden kahden menetelmän yhdistelmän avulla. Tämä auttaa ymmärtämään, miten kansalliset tulovirastot ja muut puolueet määrittelevät tulonsaajat. Se osoittaa myös, että monet hallitukset pitävät sijoittamista eräänlaisena “työnä”, ja voitot verotetaan usein samalla tavalla kuin palkat tai muut klassisemmat tulot.
Tulonsaajien tutkiminen voi olla hyödyllistä kansallisessa väestönlaskennassa tai muussa tilastollisessa hankkeessa. Tietäen enemmän tulonsaajista tietyssä maassa voi auttaa tunnistamaan taloudellista aktiivisuutta. Monet kansalliset työvirastot keräävät väestötietoja seuratakseen, miten nämä henkilöt osallistuvat kansalliseen tai alueelliseen talouteen.
Tiedot tulonsaajista voivat olla hyödyllisiä myös vakuutustarkoituksiin. Esimerkiksi henkivakuutukset perustuvat laskettuihin tietoihin tulonottajasta, jota pidetään perheen “elättäjänä”. Tällaiset tiedot ovat perusta erityisille vakuutusmaksuille.
Yleensä analyytikot pitäisivät tulonsaajaa “työyksikkönä” ja tarkastelisivat vuosituloon, tulonlähteisiin ja paljon muuta liittyviä määrällisiä arvoja. Nämä ammattilaiset voivat tutkia, mitkä alat tarjoavat tuloja näille henkilöille ja miten ne useimmiten hankitaan. Laajempi analyysi voisi sisältää palkkatulojen muuttuvien roolien arvioinnin suhteessa freelance -työhön tai sopimuspalkkaan, jonka yksilöt saavat itsenäisenä työntekijänä, ei virallisena työntekijänä. Kaikki tämä auttaa nykyaikaistamaan talouden seurantaa, jolloin tarkemman kuvan luominen kansantalouden tilanteesta voi auttaa taloustieteilijöitä toimimaan ”talouslääkäreinä” ja määräämään vastauksia ja ratkaisuja erityisiin taloudellisiin ongelmiin.