Tulosten kartoitus on lähestymistapa kehityshankkeiden suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Pääpaino on hankkeen kokonaisvaikutuksessa yhteisöön ajan mittaan. Tämä on ristiriidassa perinteisten menetelmien kanssa, joissa tyypillisesti tutkitaan vaikutusta ensisijaiseen tavoitteeseen vain hankkeen ajaksi. Tulosten kartoitus yrittää dokumentoida muutoksia yhteisön käyttäytymisessä yrittäessään edistää niitä, jotka tukevat ohjelman aikomusta pitkällä aikavälillä. Tätä menetelmää kehitti Kanadan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen järjestö International Development Research Center (IDRC).
Rajakumppaneiden, yksilöiden ja ryhmien käyttäytymismuutoksia, jotka ovat suoraan mukana hankkeessa, kutsutaan tuloksiksi. Tulosten tarkastelu mahdollistaa koulutuksen ja resurssien kohdentamisen yhteisön kontekstin mukaan. Hankkeeseen suoraan osallistuvien käyttäytyminen voi muuttaa vähemmän suoraan osallistuvien käyttäytymistä ja niin edelleen koko sosiaalisessa matriisissa. Tulosten kartoitus tarjoaa työkalut näiden muutosten arvioimiseksi ja niihin reagoimiseksi. Se tunnustaa, että kestävään muutokseen liittyy kyseiselle hankkeelle ja yhteisölle ainutlaatuisten tulosten vuorovaikutus.
Tarkoituksellinen suunnittelu on ensimmäinen vaihe tulosten kartoittamisessa. Rajakumppanit tunnistetaan ja ne tuodaan tyypillisesti prosessiin tässä vaiheessa. Hankkeen yleinen visio määritellään ja sen toteuttamiseksi tarvittavat tulokset tunnistetaan. Mietitään, miten hanke toteutetaan näiden tulosten helpottamiseksi.
Toisessa vaiheessa, tulos- ja suoritusseuranta, dokumentoidaan projektin toimet suhteessa rajakumppaneiden edistymiseen kohti asetettuja tavoitteita. Nämä ovat käyttäytymismuutoksia, jotka voidaan liittää projektiin, vaikkakaan eivät välttämättä suoraan sen toimien aiheuttamia. Vertailu edelliseen suunnitteluvaiheeseen määriteltyihin edistymismerkkeihin mahdollistaa palautteen ja mukautumisen meneillään olevaan projektinhallintaprosessiin.
Arviointisuunnittelu on tuloskartoituksen kolmas vaihe, jossa tarkastellaan kriteerejä hankkeen tavoitteiden toteutumisen arvioimiseksi. Tyypillisesti tähän kuuluu ideaalin, parhaan tapauksen ja todennäköisten tulosten muodostaminen. Koska ohjelmatoimet eivät välttämättä ole positiivisen muutoksen lähde, käytetty menetelmä voi kehittyä hankkeen aikana.
Tulosten kartoittamisessa menestys on kestävä edistysaskel, jonka tuovat rajakumppaneiden käyttäytymismuutokset. Muutokset eivät välttämättä liity suoraan hankkeen toimiin, mutta hanke on aina muutoksen katalysaattori. Tätä lähestymistapaa käytetään usein yhdessä perinteisten arviointimenetelmien, kuten projektisyklin hallinnan (PCM) tai loogisen viitekehyksen (LFA) kanssa. Nämä menetelmät korostavat hankkeen tarkkaa tarkastelua laadunvalvonnan ja toteutuksen tehokkuuden kannalta.