Id on Sigmund Freudin kehittämä termi kuvaamaan osaa aivoista. Hän käytti myös termejä ego ja superego kuvaamaan aivojen kahta muuta osaa, jotka yhdessä id: n kanssa ohjaavat persoonallisuutta. Se on nimenomaan kaikki mutkattomat nautinnon, ruoan ja selviytymisen tarpeemme. Freudille se edusti jokaisen ihmisen vaistomaista käyttäytymistä.
Freudin mukaan id ei välitä siitä, ovatko sen tarpeet järkeviä vai haitallisia. Se on yleinen alavirta, joka joskus saa meidät käyttäytymään itsekkäillä tai tuhoavilla tavoilla, kun emme käytä egojamme ja superegoitamme hallitsemaan sitä. Ei aina ole, että tunnus on huono tai hyvä tai sillä on minkäänlaista moraalista arvoa. Se on moraalitonta eikä moraalitonta, koska se ei sisällä moraalista valvontaa. Sen sijaan superegon tehtävä on tämä ja hän vähitellen vahvistaa moraalin tunnukselle saadakseen egon käyttäytymään.
Pienet lapset, etenkin vauvat, ovat id-ajettuja. Heillä on hyvin vähän moraalista käsitystä ja vähäinen käsitys yhteiskunnan säännöistä tai muiden tarpeista, ja he aikovat kysyä mitä he haluavat melkein koko ajan. Tämä näkyy heidän tarpeessaan ruokkia, pitää kiinni, nukkua riittävästi ja käyttää puhtaita vaippoja.
Kun vauva alkaa kasvaa, hän saa itsetunnon, egon ja tunteen kodeistaan ja myöhemmin sen maailman yhteiskunnasta, jota kutsutaan superegoksi. Mutta kestää kauan, ennen kuin lapset siirtyvät tunnuksen ohjaamasta paikasta siihen, että he voivat hallita sitä, ja jotkut eivät opi. Tämä näkyy lapsessa, joka väittää, että kaikki talossa on “minun”, tai äkillisissä raivokohtauksissa, kun hänen toiveensa estetään.
Jopa hyvin sopeutuneilla ihmisillä on omat ajatuksensa. Esimerkki tästä on mukavien ruokien syöminen. Äkillinen vihan puhkeaminen on toisenlainen id -vastaus. Se ei ole järkevää eikä siitä yleensä ole apua, mutta se on yleistä.
Freud katsoisi riippuvuutta aiheuttavaa käyttäytymistä, etenkin silloin, kun ei ole ulkoista fyysistä riippuvuutta, kuten pakko -uhkapeliä, ostoksia tai seksiriippuvuutta, käyttäytymisenä, joka johtuu suuresti identiteetistä. Näissä tapauksissa hoito merkitsisi oppia hallitsemaan tai ainakin jättämään sen huomiotta.