Yleisesti ottaen tuomioistuin voi määrätä edunvalvojan kaikissa tapauksissa, joissa henkilö on tilapäisesti tai pysyvästi estynyt tekemään päätöksiä puolestaan. Tämä oikeuden määräämä edunvalvoja on usein määrätty tekemään toisen henkilön terveyttä ja hyvinvointia koskevia päätöksiä. Tälle sijaispäätöksentekijälle voidaan antaa myös taloudellisia ja oikeudellisia valintoja.
Kun täysi-ikäinen, jolla on vakiintunut kuolinpesä, tulee toimintakyvyttömäksi, häntä voidaan pitää tuomioistuimen pesämiehenä. Näissä tapauksissa tuomioistuin voi valita henkilön, joka tekee päätökset seurakunnan puolesta. Tätä tuomioistuimen määräämää huoltajaa kutsutaan usein konservaattoriksi. Konservaattori voidaan määrätä tekemään henkilökohtaisia päätöksiä, taloudellisia päätöksiä tai molempia.
Tuomarit ovat usein hyvin tarkkoja konservaattorin rooleissa, varsinkin jos osastolla on vain osittain työkyvytön. Esimerkiksi konservaattorille voidaan antaa valta tehdä suuria lääketieteellisiä päätöksiä, kun taas osastolla säilyy mahdollisuus valita omat lääkärinsä. Tapauksissa, joissa osastolla olevan vammaisuuden odotetaan heikkenevän, järjestetään usein säännöllisiä kuulemistilaisuuksia, joissa konservaattorin velvollisuuksia mukautetaan vastaavasti.
Lapsia koskevissa tapauksissa tuomioistuimen määräämän huoltajan roolia voi olla vaikea määritellä. Termejä huoltajuus ja huoltajuus käytetään usein vaihtokelpoisina. Tämä termien väärinkäyttö, joka lisää satunnaista huoltajan ad litem -virheen ymmärtämistä, voi aiheuttaa sekaannusta.
Suurin osa avioeromenettelyistä ei liity tuomioistuimen määräämän edunvalvojan määräämiseen. Vanhempien katsotaan olevan lastensa laillisia huoltajia, elleivät tuomioistuimet nimenomaisesti ota tätä oikeutta. Vaikka toiselle vanhemmille on annettu ensisijainen huoltajuus, häntä ei silti pidetä tuomioistuimen määräämänä huoltajana. Yleensä molemmilla vanhemmilla on oikeus tehdä päätöksiä lapsensa puolesta, kun lapsi on fyysisessä hoidossa.
Tapauksissa, joissa molempien vanhempien katsotaan olevan kyvyttömiä hoitamaan lasta, voidaan määrätä tuomioistuimen määräämä huoltaja. Monissa tapauksissa huoltaja ei ole sama henkilö, jolla on lapsen fyysinen huoltajuus. Kun näin tapahtuu, fyysisesti huoltaja on yleensä vastuussa lapsen päivittäisestä hoidosta ja päätöksenteosta. Huoltajalla on kuitenkin viimeinen sana suurissa päätöksissä.
Yleinen esimerkki laillisen huoltajuuden ja fyysisen huollon jakautumisesta on sijaishuolto. Usein, kun lapsesta tulee tuomioistuimen hoitaja, hänet sijoitetaan sijaisperheeseen. Sijaisvanhemmat saavat fyysisen huoltajuuden, kun taas alueen lastensuojelusta vastaava virasto säilyttää laillisen päätöksentekovastuun.
Väkivaltaa ja laiminlyöntiä koskevissa tapauksissa tai erityisen epäystävällinen avioeromenettelyssä voidaan määrätä tuomioistuimen määräämä edunvalvoja. Tätä henkilöä kutsutaan huoltajaksi. Nimestään huolimatta edunvalvojalla on harvoin suora päätösvalta, vaan hän toimii lapsen edun valvojana. Monilla alueilla tämä tarkoittaa yksinkertaisesti lapsen tilanteen tutkimista ja lausunnon antamista tuomarille.