Tuomion tunnustaminen on sopimuslauseke, jossa toinen osapuoli luopuu olennaisesti oikeudesta oikeudenkäyntiin, jos sopimuksen ehtoja ei noudateta. Tuomion tunnustamisen mukaan velkoja voi mennä suoraan oikeuteen vaatiakseen tuomion velallista vastaan ilmoittamatta siitä velalliselle, ja tuomioistuin voi antaa tuomion, jonka velallisen on noudatettava. Jotkut kansakunnat ovat kieltäneet tämän käytännön väittäen, että ihmiset luopuvat liikaa laillisista oikeuksista, kun he suostuvat tällaiseen lausekkeeseen, kun taas toiset ovat sallineet sen, mutta vain tietyissä oikeudellisissa tilanteissa, ja joillakin suojauksilla on tarkoitus varmistaa, että ihmiset tekevät eivät menetä laillisia oikeuksiaan.
Tämäntyyppinen lauseke näkyy vuokrasopimuksissa, asuntolainasopimuksissa ja monissa muissa sopimuksissa. Pohjimmiltaan velallinen ilmoittaa hyväksyvänsä vastuun, ja velkoja voi käyttää sitä tilanteessa, jossa laiminlyönti edellyttää tuomion antamista välittömästi. Tuomion tunnustamisen perusteluna on, että siinä virtaviivaistetaan vahingonkorvausjärjestelmää, jota käytetään maksujen laiminlyönnin yhteydessä, mikä säästää rahaa pitämällä asian tuomioistuimen ulkopuolella. Väite sitä vastaan on, että sitä voidaan käyttää väärin.
Jos velkoja tunnustaa tuomionsa tuomioistuimelle laiminlyönnin perusteella, tuomari voi määrätä vahingonkorvauksen välittömästi ja velalliselle ilmoitetaan tuomiosta ja vahingoista. Velallinen voi kuitenkin taistella vahingon varalta, jos hän voi osoittaa, että se on saanut puutteellisia tietoja tai että tuomion tunnustamista ei pitäisi soveltaa tässä tapauksessa. Jos velallinen huomaa, että tuomio on annettu, kannattaa neuvotella asianajajan kanssa selvittääkseen, mitkä ovat oikeudelliset vaihtoehdot.
Velkojat haluavat usein sisällyttää sopimuksiinsa tuomion tunnustamisen suojellakseen itseään, jotta he voivat saada nopean pääsyn velallisen omaisuuteen, jos velallinen laiminlyö maksunsa. Velallisten tulisi kuitenkin harkita huolellisesti ennen tällaisen lausekkeen allekirjoittamista, mutta he voivat allekirjoittaa lailliset oikeutensa prosessissa. Lakimies voi tarkistaa sopimuksen ja antaa erityisiä neuvoja, ja ihmisten tulisi muistaa, että heillä on oikeus kieltäytyä sopimuksesta tai pyytää muutoksia, vaikka toinen osapuoli voi päättää neuvottelut ja kieltäytyä tekemästä sopimusta.