Tuontikiintiö on suojatoimenpide, joka asettaa kiinteän kiintiön tai rajoituksen tietyn tavaran yksikkömäärälle, joka voidaan tuoda tietyn ajan kuluessa. Tämän tyyppinen kiintiö on suunniteltu auttamaan ylläpitämään tasapuolista tasapainoa markkinoilla, jolloin kotimaiset tuottajat voivat kilpailla tuottajien kanssa, jotka valmistavat tavaroita maan ulkopuolella. Kriitikot näkevät yleensä tuontikiintiön aiheuttavan enemmän haittaa kuin hyötyä ja väittävät, että raja johtaa huonolaatuisten tavaroiden tuotantoon, jotka salakuljetetaan maahan laittomasti ja jotka tarjoavat kotimaisille yrityksille epäoikeudenmukaista etua markkinoilla.
Monissa tilanteissa tuontikiintiö on asetettu rajaksi, joka on hieman pienempi kuin vapaakauppa. Vapaakauppa on tilanne, jossa kansainvälinen tavarakauppa ei ole valtion puuttumisen alainen, ja se perustuu kysyntään määrittääkseen tiettyyn tuotteeseen liittyvän tuonti- ja vientiasteen. Kun kiintiö on vapaakaupan tason alapuolella, sitä kutsutaan sitovaksi kiintiöksi, koska se sitoo tehokkaasti mahdollisuuden tuoda tavaroita tietyn määrän yli tietyn ajan. Kun tuontikiintiö on yhtä suuri tai suurempi kuin nykyinen vapaakauppa, sitä kutsutaan ei-sitovaksi kiintiöksi, koska se mahdollistaa tuonnin sekä nykyisen kysynnän että tulevan kysynnän ennusteiden perusteella.
Tuontikiintiön kannattajat pitävät tätä lähestymistapaa tarpeellisena tavaroiden vastaanottavan maan talouden suojelemiseksi. Rajojen asettaminen mahdollistaa sen, että osa kyseisten tavaroiden kysynnästä voidaan tyydyttää maassa tuotetuilla tuotteilla, mikä auttaa varmistamaan, että kyseisten tavaroiden tuottamiseen osallistuville kansalaisille tarjotaan työpaikkoja. Toimenpide auttaa samalla estämään kotimaisten tai tuontitavaroiden valtaamista kuluttajamarkkinoilla ja varmistaa, että kuluttajilla on useita vaihtoehtoja ostaa tuotteita.
Kriitikot pitävät tarpeettomana tuontikiintiötä kuluttajien etujen suojaamiseksi. Tuontitavaroiden määrän rajoittaminen voi rajoittaa kuluttajien vaihtoehtoja sen sijaan, että laajentaisi niitä. Lisäksi rajoituksilla voi itse asiassa olla kielteinen vaikutus talouteen, koska kuluttajat voivat maksaa korkeamman hinnan helposti saatavista kotimaisista tuotteista eivätkä näin ollen voi ostaa muita tuotteita, joita he muuten ostaisivat.
Vaikka tuontikiintiön tehokkuudesta ollaan erimielisiä, on usein sovittu siitä, miten kiintiö verrataan tuontiin sovellettavien tullimaksujen soveltamiseen. Yleensä tariffi nähdään tehokkaampana tapana rajoittaa kansainvälisten tavaroiden tuloa asettamatta kohtuuttomia vaikeuksia tavaroita tuoville tuottajille. Monille tullit ovat paras ratkaisu terveen talouden ylläpitämisessä, kuluttajille monenlaisten ostovaihtoehtojen tarjoamisessa ja terveen kilpailun edistämisessä toimittajien välillä.