Tuotantokapasiteetti on enimmäismäärä tuotteita ja palveluita, jotka voidaan tuottaa, kun otetaan huomioon joukko resursseja ja rajoituksia, kuten ympäristönäkökohdat. Se tunnetaan myös tuotantokapasiteettina joillakin maailman alueilla. Tämän mittaaminen voi olla vaikeaa, koska se perustuu useisiin tekijöihin, jotka eivät aina ole helposti havaittavissa tai mitattavissa. Yleensä valtiot haluavat tietää kokonaistuotantokapasiteettinsa ja haluavat myös yksittäisten toimialojen tilastotietoja.
Esimerkki tuotantokapasiteetista on nähtävissä metsätaloudessa. Yksinkertaisimmin sanottuna tietyn metsän tuotantokapasiteetti on puiden määrä maassa. Tämä ei kuitenkaan ole kestävää. Jos metsämies kaataa kaikki puut, ei ole enää korjuua, ennen kuin uusi sukupolvi voi kasvaa. Lisäksi puiden häviäminen saattaa rajoittaa eläinten elinympäristöä tai häiritä ihmisten virkistystoimintaa.
Kun metsänomistajat arvioivat tuotantokapasiteettia, heidän on pohdittava, miten metsää voidaan käyttää kestävästi. He haluavat saada siitä mahdollisimman paljon puuta aiheuttamatta ongelmia tulevaisuudessa ja luomalla vahingossa ympäristöongelmia. He voivat valita useita eri sadonkorjuuja ja käyttää niitä malleissa selvittääkseen, mikä tasapainottaa ristiriitaisia tarpeita tietyssä tilanteessa. Tämä voi osoittautua realistisemmaksi arvioksi siitä, kuinka paljon puuta voidaan turvallisesti louhia vuosittain.
Kansakunnat, jotka arvioivat kokonaistuotantokapasiteettia, voivat tehdä niin tavoitteenaan tunnistaa alat, joilla ei ole kapasiteettia. Analyytikot voivat antaa suosituksia tehokkuuden ja toimivuuden parantamiseksi, kuten apurahoja, jotka auttavat yrityksiä ostamaan uusia laitteita. Sääntelyilmapiiri voi myös olla pohdittava. Yrityksillä voi olla vaikeuksia tuotannon kiihdyttämisessä esimerkiksi rajoittavien lakien vuoksi, ja sääntelyn lieventäminen voi mahdollistaa niiden tuottavuuden.
Taloustieteilijät ovat yleensä eniten kiinnostuneita tuotantokapasiteetista. He voivat pystyä tuottamaan useita arvioita hyvän kokonaiskuvan luomiseksi. Jotkut saattavat luottaa konservatiivisempiin rajoituksiin kestävyyden varmistamiseksi, kun taas toiset saattavat keskittyä enemmän maksimaaliseen uutettavuuteen ja vähemmän tarpeeseen käsitellä kestävyysongelmia. Nämä arviot voivat myös tarjota tietoa siitä, miten kapasiteetti voi muuttua, jos yksi tai useampi tekijä muuttuu. Toisen työvuoron lisääminen voisi esimerkiksi kaksinkertaistaa tuotannon. Metsäesimerkissä paremmat jyrsintälaitteet voivat johtaa vähemmän jätettä puun käsittelyyn, mikä lisää tuotantoa ilman, että kaadetaan enemmän puita.