Tuotantosopimus, joka tunnetaan myös nimellä koko tuotantosopimus, on sopimus, jossa tavaroiden valmistaja tai tuottaja sitoutuu myymään koko tietyn tavaran tuotannon yhdelle ostajalle. Ostaja puolestaan sitoutuu ostamaan kaiken tavaran, jonka myyjä pystyy tuottamaan ostajan todellisista tarpeista riippumatta.
Tuotossopimuksilla on useita etuja niitä tekeville yrityksille. Tuotantosopimuksessa myyjät voivat keskittyä laadukkaan tuotteen tuotantoon, eikä heidän tarvitse huolehtia myynnistä tai jakelusta useisiin myyntipisteisiin. Ostajien etuihin kuuluu yksinoikeus siihen, mikä on toivottavasti laadukasta tuotetta, ja myyjän tavoin ostajan ei tarvitse hoitaa suhteita useiden toimittajien kanssa. Lisäksi koska ostaja on suostunut ostamaan myyjän koko tuotoksen, ostaja voi yleensä neuvotella hyvän hinnan myyjän alentuneiden kustannusten vuoksi.
Toisaalta myös tuotantosopimukset voivat olla ongelmallisia: Jos tietyn tuotteen markkinoilla tapahtuu muutoksia, myyntisopimuksiin lukittu myyjä voi menettää mahdollisuuden myydä korkeammalla hinnalla. Lisäksi jos ostaja lopettaa odottamatta liiketoiminnan, myyjän on yritettävä löytää uusi ostaja. Myös ostajat ovat vaarassa. Jos tuotteen kysyntä tai sen markkina -arvo laskee odottamatta, ostaja voi jäädä kiinni tuotteesta, jota se ei voi myydä tai jonka on myytävä tappiolla.
Vaihtoehto tuotantosopimukselle on vaatimussopimus. Vaatimussopimuksessa ostaja suostuu ostamaan myyjältä vain niin paljon tuotetta kuin se todellisuudessa tarvitsee. Vastineeksi ostaja suostuu siihen, että myyjä on sen ainoa kyseisen tuotteen toimittaja. Tässä tilanteessa niin kauan kuin myyjä pystyy täyttämään ostajan ostovaatimukset, myyjä voi myydä muille ostajille.
Yksi mahdollinen ongelma molemmissa sopimustyypeissä on se, että ne voivat teknisesti antaa toisen osapuolen olla noudattamatta velvoitteitaan toista kohtaan. Tuotantosopimuksessa myyjä voi pysäyttää tai hidastaa tuotantoa väittäen, että se oli tuottanut kaiken mahdollisen. Vaatimussopimuksessa ostaja voi kieltäytyä ostamasta mitään myyjältä sillä perusteella, ettei se enää “vaatinut” tuotetta.
Yhtenäisessä kauppalainsäädännössä määrätään ”hyvästä uskosta” keinona puolustaa molempien osapuolten etuja: Jos myyjän tavarantuotanto ylittää tavanomaisen tuotteen, ostajan ei välttämättä ole pakko ostaa sitä. Hyvä usko koskee myös myyjää: Vaikka myyntisopimuksessa oleva myyjä ei voi kieltäytyä tuottamasta tuotetta, koska tavara ei ole riittävän kannattava, myyjä voi joutua konkurssiin, jos se lopettaa tuotannon.