Turabosis on psykiatrinen häiriö, jossa potilas vakuuttaa olevansa hiekan peitossa. Useimmat dokumentaatiot tästä häiriöstä ovat peräisin Saudi -Arabian kaltaisilta alueilta, joilla on runsaasti hiekkaa, ja ihmiset altistuvat tarinoille yksilöistä, jotka todella on haudattu hiekkaan. Tyypillisesti turaboosin hoito perustuu psykiatrisen lääkkeen käyttöön potilaan vakauttamiseen, jota seuraa puheterapia häiriön juurien käsittelemiseksi.
Tämä tila on osa harhaanjohtavien häiriöiden perhettä, jotka luokitellaan “somaattisiksi”, mikä osoittaa, että keskushermosto on mukana. Harhaluuloiset häiriöt, jotka tunnettiin joskus nimellä “paranoia”, sisältävät vakaasti uskottuja uskomuksia, joilla on itse asiassa jokin looginen perusta, ilman muuta tunnettua patologiaa. Esimerkiksi turaboosin tapauksessa hiekan peittämisen tunne voi johtua hermoston häiriöstä, joka sai hermot lähettämään vääriä viestejä aivoihin, mutta jos tämä syy poistettaisiin, sairautta kutsuttaisiin luonteeltaan psykiatrinen.
Naisilla näyttää olevan suurempi riski sairastua turaboosiin, ja sairauteen vaikuttaa olevan vahva kulttuurinen tekijä, joka voi myös selittää, miksi naiset kokevat sen todennäköisemmin. Monilla äärimmäisen hiekkaisilla kansakunnilla on myös yhteiskuntia, jotka ovat naisia hyvin tukahduttavia, ja on mahdollista, että potilaat muuttavat kuvitteellisesti haudatun tunteensa todelliseksi hautaamisen harhakuvaksi.
Turaboosi on erittäin harvinainen ja yleensä helppo diagnosoida. Mielenterveyshistoriaa ei tarvita sairauden diagnosoimiseksi; sen sijaan lääkärit keskittyvät oireisiin, kun ne ilmenevät, kun ne esitetään. Hiekan peiton tunne voi saada potilaan itkemään tai olemaan erittäin aggressiivinen, mikä yleensä johtaa psykiatrin kuulemiseen. Psykiatri voi pyytää neurologin apua vahvistaakseen, että sairaus on todellakin psykiatrinen, minkä jälkeen psykiatri voi laatia potilaalle hoitosuunnitelman.
Masennuslääkkeet näyttävät olevan hyödyllisiä turaboosipotilaille, vaikka oikean lääkkeen ja annoksen löytäminen voi viedä useita eri lääkkeitä. Kun potilaan välittömään mielenterveysongelmaan on puututtu, psykiatri tai psykologi voi alkaa tutkia harhaluulojen luonnetta ja työskennellä potilaan kanssa tavoitteenaan lopulta poistaa harhaluulo kokonaan.