Turvotus on nesteen kertyminen kehon kudoksiin tai kehon onteloon. Sana on johdettu keski -englannin sanasta ydema, joka tulee kreikan sanasta “turvotus”. Ihmisillä, jotka kärsivät tästä tilasta, turvotus on yleensä selvästi näkyvissä. Yleisimmin jaloissa ja nesteissä neste kerääntyy ihon alle kehon kudosten verisuonten ulkopuolisiin tiloihin, joita kutsutaan välitiloiksi tai osastoiksi.
Useimmiten maksan, sydämen ja munuaisten sairauksien seurauksena turvotus johtuu suoraan suolan kertymisestä. Jalkojen ja jalkojen lisäksi muita tärkeimpiä alueita, joihin neste voi kertyä, ovat keuhkot (alveolit), vatsa tai vatsakalvon ontelo ja rintakehä. Kun sitä esiintyy keuhkoissa, sitä kutsutaan keuhkopöhöksi ja se johtuu yleensä sydämen vajaatoiminnasta.
Useimmat ihmiset voivat kuluttaa suuren määrän suolaa ilman mitään ongelmia, mutta ne, joilla on perussairaus, eivät ehkä pysty käsittelemään ja poistamaan ylimääräistä. Ihmiset, joilla on sydänsairaus, kokevat heikentyneen verenvirtauksen munuaisiin, mikä vaikuttaa munuaisten kykyyn poistaa suolaa. Tämä johtaa nesteen kertymiseen ja mahdollisesti turvotukseen.
On olemassa kahta tyyppiä-pistelyä ja pistemättömyyttä-ja tietäminen, millainen henkilöllä on, voi auttaa lääkäriä diagnosoimaan syyn. Pistosödeemassa turvonnut alue näyttää painaumia, kun sitä kosketetaan, ja voi pitää viivoja sukkista tai sukkista. Ei-pisteinen tyyppi ei säilytä sisennystä ja sitä nähdään usein ihmisillä, joilla on imukudosongelmia tai kilpirauhasen vajaatoimintaa.
Idiopaattinen turvotus on eräänlainen pisteödeema, joka ilmenee ilman selvää taustalla olevaa sairautta tai tilaa. Sitä esiintyy useimmiten naisilla, jotka kokevat sen jaloissa ennen vaihdevuodet tai ennen kuukautisia. Tilanne tunnetaan joskus syklisenä turvotuksena. Perussairauden hoidon lisäksi lääketieteen ammattilaiset suosittelevat usein diureetteja ja suolan saannin vähentämistä itse turvotuksen hoitoon.