Työllisyysaste on arvio siitä, kuinka monta prosenttia tietyllä maantieteellisellä alueella asuvista henkilöistä työskentelee tällä hetkellä. Tyypillisesti määrä perustuu määritellyllä alueella olevien ihmisten kokonaismäärään, jotka katsotaan työllisiksi esimerkiksi ikän perusteella. Erilaisia työllisyysasteita voidaan laskea käytettäväksi erityyppisissä taloudellisissa arvioinneissa. Jotkut laskelmat keskittyvät kokonaistyöllisyyteen, kun taas toiset keskittyvät vain niihin, joiden katsotaan olevan kokopäivätyötä.
Monet ihmiset tuntevat työttömyysasteen, joka tunnistaa niiden tukikelpoisten kansalaisten prosenttiosuuden, jotka eivät ole tällä hetkellä työssä tai joilla on sellainen työ, joka ei täytä luvun laskentaa koskevia normeja. Työllisyysaste osoittaa taloudellisen kuvan toisen puolen keskittyen pätevien asukkaiden prosenttiosuuteen, joita pidetään aktiivisina työvoimassa. Useimmissa maissa tavoitteena on pitää työttömyysprosentti mahdollisimman alhaisena ja samalla edistää mahdollisuuksia, jotka tuottavat korkean työllisyysasteen.
Työllisyysasteen laskemisessa on eroja. Esimerkiksi ei ole epätavallista, että ihmisiä, jotka työskentelevät vain tarpeeksi tuntia viikossa vähimmäismäärän peräkkäisiä viikkoja, pidetään osa-aikatyöntekijöinä eikä niillä ole merkitystä kokopäiväisen työllisyysasteen määrittämisessä. Muut laskelmat voivat sisältää kokopäivätyön ja osa-aikatyön yhdistelmän käyttämällä jotakin kaavaa, joka auttaa tasapainottamaan maantieteellisellä alueella ja tietyn ajanjakson aikana tehtyjen työtuntien keskiarvon.
Nykyisen työllisyysasteen ymmärtäminen ja sen suhde saman ajanjakson ja sijainnin nykyiseen työttömyysasteeseen on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan kehittää tarkka näkemys alueen taloudesta. Kun otetaan huomioon työllisyyden ja väestön välisen suhteen erot, on mahdollista määrittää, korvaavatko uudet työmahdollisuudet alueella laitosten sulkemista ja muita tappioita ja onko taso riittävän korkea osoittamaan terveystaloutta kyseisellä alueella. Monet lainkäyttöalueet määrittävät tietyn maantieteellisen alueen työttömyysasteen säännöllisesti, joskus niin usein kuin joka kuukausi.
Standardit vaihtelevat eri maissa, kun ne luovat perustan nykyisen työllisyysasteen laskemiselle. Joissakin maissa 15–65 -vuotiaita pidetään työllistettävissä. Muut maat voivat valita ikärajan vähintään 18 ja enintään 70. Tiettyjen maiden työllisyysasteen arviointiin käytettyjen tarkkojen kriteerien tunteminen on välttämätöntä tietojen tulkitsemiseksi tarkemmin, varsinkin kun verrataan kahden tai useampia maita.