Työnjakorakenne kuvaa menetelmää sellaisen työn esittämiseksi ja organisoimiseksi, joka on tarpeen jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Työnjakorakenteen luominen sisältää monimutkaisen tehtävän, joka koostuu monista osista ja jokaisen kuvaamisesta erikseen yhdessä kaaviossa. Yhden näistä kaavioista luomisen tavoitteena on saada selvyyttä siitä, mitä on tehtävä projektin alusta loppuun.
Työnjakorakenne on yleensä järjestetty hierarkkisesti. Ylhäällä on päätavoite: esimerkiksi “kokkaa ruokaa nuotion päällä”. Tavoite jaetaan sitten pienempiin tavoitteisiin, kuten tarvikkeiden hankintaan, tulipalon sytyttämiseen, tulen ylläpitoon ja itse ruoanlaittoon. Jokainen näistä pienemmistä yksiköistä voidaan vuorostaan jakaa. Esimerkiksi “tarvikkeiden hankinta” jaettaisiin ruokaostoksiin, tikkujen keräämiseen ja polttopuiden pilkkomiseen. Tiettyjä tehtäviä voidaan antaa eri ihmisryhmän jäsenille, jotka yrittävät valmistaa ruokaa.
Yksi yhteinen piirre työnjakorakenteissa on 100%: n sääntö. Työnjakorakenteen tulisi sisältää 100% tehtävistä töistä. Sen pitäisi edustaa täydellistä kirjanpitoa kaikista tarvittavista tehtävistä. Se ei myöskään saa sisältää työtä, joka ei ole välttämätöntä ensisijaisen tavoitteen saavuttamiseksi. Todellisessa maailmassa voi tietysti olla mahdotonta saavuttaa tämä täydellisesti.
Toinen työnjakorakenteen periaate on keskinäinen yksinoikeus. Toisin sanoen kaaviossa lueteltujen eri elementtien ei pitäisi olla päällekkäin keskenään. Tavoitteena on täydellinen selkeys erillisten tehtävien esittämisessä. Tehtävien pitämisestä erillään on hyötyä erityisesti suurissa projekteissa, joissa monet osallistujat yrittävät tehdä yhteistyötä ilman päällekkäisyyksiä.
Yleinen mutta valinnainen osa työnjakorakennetta on sanakirja. Sanakirja on erityisen hyödyllinen myös suurissa projekteissa. Sanakirja määrittelee kaaviossa käytetyt termit ja lyhenteet. Tällaisen täydentävän selityksen tarjoaminen lisää todennäköisyyttä, että kaikki asiakirjan nähneet ymmärtävät sen samalla tavalla. Saman tekstin erilaiset käsitykset voivat aiheuttaa yhtä paljon sekaannusta kuin asiakirja, joka itsessään on epäselvä.
Idea työnjakorakenteesta syntyi puolustusministeriössä 50- ja 60 -luvuilla. Polaris -ohjusten luomisessa käytettiin työnjakorakenteen edeltäjää. Lopulta järjestelmä kodifioitiin hallituksen asiakirjassa MIL-STD-881, “Työnjakorakenteet puolustusmateriaalikohteille”. Prosessi on edelleen armeijan käytössä, mutta on laajentunut myös yritysmaailmaan.