Lääketieteen erikoisalana yleinen psykiatria on ihmisen mielenterveyden ja mielen häiriöiden tutkimus. Työpsykiatria on yleisen psykiatrian osa-alue, joka käsittelee erityisesti ihmisen mielenterveyden ja toimeentulon välisiä suhteita. Tärkeintä on, miten työympäristöt, työsuhteet ja henkilön tunteet ammatistaan vaikuttavat yksilön mielenterveyteen. Työpsykiatrian tärkein tavoite on auttaa yksilöitä ja organisaatioita optimoimaan päivittäiset toiminnot työpaikalla ymmärtämällä työn merkitys yksilön elämässä ja yhteiskunnassa.
Työpsykiatrit yleisimmin käsittelevät mielenterveysongelmat ovat joko työperäisen stressin tai työtapaturmien aiheuttamia ongelmia. Sekä työhön liittyvistä tapahtumista johtuva stressi että vammat voivat aiheuttaa masennusta, ahdistusta, traumaattista stressihäiriötä ja muita tiloja. Vaikka stressi ja vammat eivät ole ainoa työpsykiatrian painopiste, nämä ovat kaksi yleisintä huolenaihetta. Kun työntekijä stressaa työpaikkatapahtumien vuoksi, tuottavuus laskee, työntekijän henkilökohtainen elämä kärsii ja seurauksena on organisaation vaikutus. Samoin työvammat, mukaan lukien emotionaaliset vahingot, voivat aiheuttaa monia henkilökohtaisia ja ammatillisia ongelmia.
Työpsykiatrian sisällyttäminen työntekijöiden kokonaishoitoon sekä organisaation päätöksenteko aloitettiin ensimmäisen kerran 20 -luvun alussa. Alun perin konsepti oli suunniteltu auttamaan organisaatioita motivoimaan työntekijöitä ja lisäämään tuottavuutta. Yritykset palkkasivat psykiatreja nimenomaan auttaakseen ymmärtämään keskivertotyöläisen ajattelutavan suhteessa työntekoon. Vähitellen käytäntö kehittyi sisältämään työntekijöiden avustusohjelmat, työhön liittyvien mielenterveysongelmien hoidot ja muu työntekijäkeskeinen hoito yrityksen sponsoroimien aloitteiden ulkopuolella.
Tarkennuksen kannalta nykyaikainen työpsykiatria on osa kaksitahoista lähestymistapaa työpaikan mielenterveyteen, mukaan lukien sekä organisaatiopsykiatria että työpsykiatria. Organisaatiopsykiatria keskittyy organisaation yleiseen mielenterveyteen, mukaan lukien työpaikkakulttuuri, moraali ja vastaavat tekijät. Vaihtoehtoisesti työpsykiatria keskittyy yksilön mielenterveyteen, kun se liittyy uravalintoihin, työympäristöihin ja ammattisuhteisiin. Yksinkertaisesti sanottuna organisaatiopsykiatria keskittyy koko organisaatioon, kun taas työpsykiatria keskittyy yksilöön.
Vaikka työpsykiatria keskittyy yksilöön ja hänen suhteeseensa työhön, organisaatiot ovat yleensä vastuussa tällaisten palvelujen tarjoamisesta tai vaatimisesta. Esimerkiksi työnantaja voi vaatia työntekijää tapaamaan työpsykiatrin arvioimaan henkilön kelpoisuutta tehtävään. Tällaiset arvioinnit ovat yleisiä ammateissa, kuten lainvalvontaviranomaisissa, asepalveluksessa ja hätätilanteissa. Muut organisaatiot, kuten valtion virastot, saattavat vaatia työpsykiatrin arviointeja diagnosoidakseen työperäisen mielenterveysvamman tai arvioidakseen henkilön kognitiivisia kykyjä työn suhteen.