Termiä “ulkomainen vakuutuksenantaja” käytetään usein kuvaamaan vakuutusyhtiötä, joka toimii maassa, jossa sen pääkonttori tai päätoimipaikka ei ole. Yhdysvalloissa termiä käytetään myös kuvaamaan vakuutusyhtiöitä, jotka sijaitsevat tai asuvat yhdessä osavaltiossa, mutta myyvät vakuutuksia muissa osavaltioissa sijaitseville kuluttaja- ja yritysasiakkaille. Vakuutuksille, jotka ostavat vakuutuksia ulkomaisilta vakuutuksenantajilta, ei aina myönnetä samaa oikeudellista suojaa kuin vakuutuksenottajille, jotka ostavat vakuutuksia kotimaisilta vakuutusyhtiöiltä.
Ulkomainen vakuutuksenantaja voi myydä henkivakuutuksia, asunnon vakuutuksia, sairausvakuutuksia ja monenlaisia muita vakuutuksia. Monissa maissa on voimassa lakeja, joiden tarkoituksena on suojella vakuutuksenottajien etuja. Joidenkin maiden lait edellyttävät, että vakuutusyritykset pitävät tietyn määrän varoja erittäin likvideissä sijoituksissa varmistaakseen, että yrityksellä on tarpeeksi helposti saatavilla olevaa pääomaa ennakoitujen vakuutuskorvausten kattamiseen. Lisäksi vakuutusyhtiöiden on yleensä rekisteröidyttävä kansallisiin tai alueellisiin viranomaisiin ennen kuin he alkavat markkinoida vakuutustuotteita tietyssä maassa tai alueella. Useimpien maiden sääntelyviranomaisilla on valtuudet tarkastaa sekä kotimaiset että ulkomaiset vakuutuksenantajat.
Jos vakuutusyhtiö osoittautuu haluttomaksi tai kyvyttömäksi suorittamaan maksua, kotimaisilla sääntelyviranomaisilla on usein mahdollisuus sakottaa yritystä, arvioida erityyppisiä seuraamuksia tai jopa takavarikoida se ja selvittää sen omaisuus. Jos ulkomainen vakuutuksenantaja ei noudata vakuutusta, kotimaiset sääntelyviranomaiset voivat yleensä ryhtyä toimenpiteisiin vain kyseisen sääntelyviranomaisen lainkäyttöalueella toimivan yrityksen tytäryhtiötä tai osastoa vastaan. Sääntelyviranomaiset eivät voi takavarikoida vakuutusyhtiön omistamia varoja kotipaikkansa sijasta. Siksi sääntelyviranomaiset voivat helpommin ryhtyä toimiin kotimaista kuin ulkomaista vakuutuksenantajaa vastaan.
Vaikka ulkomainen vakuutuksenantaja voi altistaa vakuutuksenottajan korkeammalle riskitasolle kuin kotimainen vakuutuksenantaja, vakuutusyhtiö voi joutua kärsimään myös kotimarkkinoilla toimimisen kielteisistä seurauksista. Poliittiset muutokset tietyssä maassa voivat johtaa tiettyjen politiikkojen kieltämiseen tai vanhenemiseen. Jos kansakunta ottaa käyttöön kansallisen terveydenhuolto -ohjelman, kyseisillä markkinoilla toimivat ulkomaiset vakuutuksenantajat voivat menettää huomattavan määrän rahaa, koska ihmisten ei enää tarvitse ostaa yksityistä sairausvakuutusta. Kotipaikkansa sisällä vakuutuksenantaja voi helpommin käyttää poliittista painostusta ja rahoituskampanjoita vaikuttaakseen päätöksentekijöihin kuin ulkomaisilla markkinoilla.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa vakuutuslait on vahvistettu osavaltion tasolla. Lait ja määräykset voivat vaihdella osavaltioiden välillä, eikä yritys voi markkinoida tuotteita, ellei se ole rekisteröity toimimaan tietyssä osavaltiossa. Jotta vältyttäisiin sekaannuksilta amerikkalaisten vakuutusyhtiöiden ja ulkomailta peräisin olevien vakuutusyhtiöiden välillä, Yhdysvaltojen sääntelyviranomaiset kutsuvat osavaltion vakuutuksenantajia ulkomaalaisiksi, kun taas muiden maiden vakuutuksenantajia kutsutaan ulkomaalaisiksi vakuutusyhtiöiksi.