Ulmus parvifolia, yleisimmin tunnettu kiinalaisena jalava, on kestävä puu, jolla on kapea runko, maljakon muotoinen profiili ja erottuva kuorintakuori, joka antaa sille laikun, monivärisen ulkonäön. Tämä jalanlaji on kotoisin Kiinasta, Koreasta, Vietnamista ja Japanista, ja sitä on viljelty ympäri maailmaa, ja se ilmestyi ensimmäisen kerran Euroopassa 18 -luvulla. Sen pienet, hammastetut lehdet, jotka leviävät varovasti heiluvien oksien laajaan kattoon, voivat pysyä ikivihreinä lämpimässä ilmastossa, mutta se on lehtipuuta useimmilla alueilla. Jopa kylmemmässä ilmastossa Ulmus parvifolian lehdet voivat kuitenkin pysyä puussa siitä lähtien, kun ne kukkivat ensimmäisen kerran maaliskuussa aina joulukuuhun tai tammikuuhun asti. Näillä viileämmillä alueilla lehtien värit muuttuvat myöhään syksyllä siirtyen tavanomaisesta tummanvihreästä monipuoliseen palettiin, mukaan lukien violetin, keltaisen ja punaisen sävyt.
Ulmus parvifolia on kukoistava useimmilla maaperillä, ja se on tukeva, nopeasti kasvava puu, joka vaatii vähän hoitoa ja ylläpitoa. Yleensä siihen liittyy vain uuden taimen kiinnittäminen vaarnaan kannustaakseen sitä kasvamaan suoraan. Puu kasvaa hyvin kaupunki- ja esikaupunkialueissa ja voi menestyä alueilla, joilla esiintyy ilmansaasteita, kuivuutta ja huonoa vedenpoistoa. Se on vastustuskykyisempi hollantilaiselle jalava -taudille kuin muut jalavalajit, ja joillakin alueilla se korvaa taudin aiheuttamat alkuperäiset jalava. Ulmus parvifolia pystyy kasvamaan 80 metrin korkeuteen, mutta kypsät puut ovat tyypillisesti 24.4-40 metriä. Nämä ominaisuudet ovat tehneet puusta suositun valinnan maisemointiin asuinalueiden kaduilla, pihoilla ja aukioilla sekä pysäköintialueiden saarilla.
Useimmat jalavalaat kukkivat ja tuottavat siemeniä keväällä, mutta Ulmus parvifolia kantaa hedelmää vasta myöhään syksyllä. Tällä hedelmällä, jota kutsutaan samaraksi, on hedelmästä ulottuva paperinen siipi ja se muistuttaa helikopterin terää. Samaran muodon ansiosta tuuli voi kuljettaa sitä helposti, jolloin siemen voi kasvaa pois emopuusta.
Ulmus parvifolia on tullut joillakin maailman alueilla liian tehokkaasti levittämään siemeniään. Esimerkiksi Etelä -Afrikassa puusta on tullut invasiivinen ja sillä on haitallinen vaikutus alkuperäiskansojen elämään. Tämä invasiivinen suuntaus on havaittu myös osissa Pohjois -Amerikkaa ja Australiaa, vaikkakaan ei samassa määrin.