Yhdistyneet kansakunnat on kansainvälinen järjestö, joka perustettiin vuonna 1945 toisen maailmansodan jälkeen tavoitteenaan tai edistää maailmanrauhaa ja helpottaa kansainvälisen oikeuden täytäntöönpanoa sekä taloudellista ja sosiaalista kehitystä. Yhdistyneillä kansakunnilla on organisaatiossaan useita komiteoita ja valiokuntia, jotka työskentelevät erikoiskysymyksissä, kuten Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komissio tai UNCITRAL. Vuonna 1996 perustetun UNCITRALin tarkoituksena on ”edistää kansainvälisen kauppaoikeuden asteittaista yhdenmukaistamista ja yhtenäistämistä”.
Toisen maailmansodan jälkeisen teknologian nopean kehityksen myötä kansainvälinen kauppa alkoi kasvaa ja tarve kansainväliselle elimelle, joka auttoi sekä edistämään että sääntelemään, tuli ilmeiseksi. Vuodesta 2002 lähtien UNCITRALin jäseniä oli 60 maan edustajia. Koska kansoilla eri puolilla maailmaa on erilainen edistymistaso sekä erilaisia oikeusjärjestelmiä ja perinteitä, jäsenyyden on tarkoitus olla edustava kokoelma kansakuntia. Edustajat valitaan kuuden vuoden toimikaudeksi, ja toimikaudet on jaettu niin, että noin puolet jäsenyyksistä päättyy kolmen vuoden välein.
UNCITRALin jäsenet käyttävät suuren osan ajastaan kansainvälisten kauppasuhteiden tutkimiseen ja tutkimuksen analysointiin löytääkseen keinoja yksinkertaistaa ja yhtenäistää kansainvälistä kauppaa. Valiokunnat laativat luonnoksia, jotka toimitetaan koko jäsenelle sen vuosikokouksissa hyväksyttäväksi. Jos koko UNCITRALin jäsenyys hyväksyy tekstin jossakin vuosittaisessa vuosikokouksessaan, jäsenvaltioiden on ratifioitava sopimus. Jos valtio allekirjoittaa sopimuksen tai ratifioi sopimuksen, ehdot sitovat kansaa. Esimerkkejä sopimuksista, jotka UNCITRAL on ratifioinut, ovat Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus tavaroiden kansainvälistä myyntiä koskevista sopimuksista ja Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus kansainvälisistä tavarakuljetuksista kokonaan tai osittain meritse.
UNCITRALin jäsenet laativat myös mallilakeja, jotka on tarkoitus sisällyttää jäsenvaltioiden kansallisiin lakeihin. Nämä lait eivät itsessään ole lakeja, koska lakien täytäntöönpanemiseksi ei ole oikeusjärjestelmää. Ajatuksena on antaa jäsenmaille malliteksti, jota ne voivat käyttää osana omaa oikeusjärjestystään. UNCITRALin mallilaki sähköisistä allekirjoituksista, mallilaki kansainvälisistä tilisiirroista ja mallilaki kansainvälisestä kaupallisesta välimiesmenettelystä ovat esimerkkejä UNCITRALin jäsenten luomista mallilaeista.