Unohtamiskäyrä on kaavio, joka havainnollistaa, kuinka unohdamme tiedot ajan myötä. Sen muotoili vuonna 1885 Hermann Ebbinghaus, joka teki kokeita itselleen ymmärtääkseen kuinka kauan ihmisen mieli säilyttää tietoja ajan mittaan. Ebbinghaus havaitsi, että unohdamme nopeasti puolet siitä, mitä olemme oppineet ensimmäisen tunnin aikana, ja että uutta materiaalia on tarkistettava ajoittain, jotta se pysyy vakaana muistissa. Ebbinghausin unohtamiskäyrä oli uraauurtava askel eteenpäin ihmisen muistin ymmärtämisessä.
Ebbinghaus oli aikansa merkittävimpiä psykologeja, jotka tutkivat tieteellisiä prosesseja mielen kyvyn säilyttää ja unohtaa tietoa. Hän käytti itseään koehenkilönä ja alkoi kokeilla omaa kykyään muistaa tietoja luomalla 2,300 kolmikirjaimista, merkityksetöntä sanaa, kuten “zof”. Hänen tavoitteenaan näiden sanojen valinnassa oli selvittää, kuinka hyvin hän muisti tiedot, joilla ei ollut hänelle mitään merkitystä tai merkitystä. Hän tutki useita sanojen luetteloita näistä sanoista ja testasi muistamistaan niistä eri aikavälein vuoden aikana.
Hänen kokeidensa tulokset antoivat tiedeyhteisölle lukuisia oivalluksia muistin säilyttämisen eksponentiaalisesta luonteesta. Sen kaava on R = e^(-t/s), missä t ja s tarkoittavat oppimisesta kulunutta aikaa ja muistin vahvuus, ja R tarkoittaa muistin säilyttämistä. Hän julkaisi paperin, jossa kuvattiin unohtumiskäyrää vuonna 1885 nimeltä ”Muisti: panos kokeelliseen psykologiaan”. Kokeiden tulokset piirrettiin Ebbinghausin unohtamiskäyrän muodostamiseksi, joka paljasti, kuinka tieto unohtuu ajan myötä. Tämä käyrä tunnetaan myös nimellä unohtamisen Ebbinghaus -käyrä, Ebbinghaus -efekti ja Ebbinghaus -unohtotoiminto.
Hänen havaintojensa mukaan ihmiset unohtavat 40 prosenttia oppimastaan ensimmäisten 20 minuutin jälkeen ja säilyttävät vain 30 prosenttia tiedoista kuuden päivän kuluttua. Jonkin ajan kuluttua unohtaminen saavuttaa tasangon, ja ihmisten unohtumisnopeus hidastuu. Tämä osoittaa, että pitkäaikaiseen muistiin tallennetut tiedot ovat suhteellisen vakaita. Ebbinghaus havaitsi myös, kuinka toisto lisää säilytettävän tiedon määrää ja kuinka jokainen toisto pidentää aikaväliä ennen seuraavaa toistoa.
Hänen uraauurtava tutkimus paljasti monia muita oivalluksia muistin luonteesta. Hän paljasti, kuinka vaikeaa mielelle on säilyttää tietoja, joilla ei ole todellista merkitystä henkilölle. Hän osoitti myös, että henkilö voi menestyä paremmin muistamisen parantamisessa, jos uuden materiaalin tarkastelu leviää ja että materiaalia on helpompi oppia uudelleen toisen kerran kuin ensimmäistä kertaa. Vaikka tämä tutkimus on hyvin vanha, psykologit hyödyntävät edelleen Ebbinghausin unohtamiskäyrän esittämiä oivalluksia.