Kaupunkirunous on kirjallista taidetta, jossa runoutta käytetään ilmaisemaan tunteita tai jakamaan kokemuksia, jotka liittyvät asumiseen kaupunkiyhteisöissä. Yhteisiä teemoja ovat köyhyys, sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus, stressi, taistelut ja selviytyminen. Kuten monien muiden runomuotojen kohdalla, on tavallista, että urbaanin runon rivit riimivät, mutta se ei ole välttämätöntä koko ajan. Kaupunkirunous voi myös vaihdella pituuden, metrin ja rytmin mukaan. Näitä runoja ei ole asetettu musiikkiin, vaikka musiikkia saatetaan soittaa taustalla live -esityksen tai kaupunkirunouden lukemisen aikana.
Vaikka monet ihmiset pitävät termiä “kaupunkilainen” viittaavan nykyaikaisiin kaupunkeihin, jotka ovat täynnä tiili- ja teräsrakenteita, suuria asfaltti- ja betonialueita, vilkkuvia valoja ja satoja tuhansia ihmisiä, kaupunkien runoutta on syntynyt kaupungeista vuosisatojen ajan. Vaikka kaupungit ovat nykyaikaistuneet, monet kaupunkirunoilijoita inspiroivista olosuhteista ovat pitkälti samat kuin satoja vuosia sitten. Esimerkiksi kaupunkirunoilu on ollut suosittu Intiassa useita vuosisatoja.
Yksi kaupunkirunouden keskeinen teema on sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden tuomitseminen. Nykyaikaisilla kaupunkirunoilijoilla on taipumus keskittyä asioihin, jotka vaikuttavat kielteisesti vähemmistöjen elämään. Sen sijaan, että ilmaisisivat mielipiteensä asiasta, monet urbaanit runot kertovat jossakin kaupungissa asuvan henkilön tarinan, jonka avulla lukija tai kuuntelija voi saada paremman käsityksen kaupunkiasioista oppimalla kertojan henkilökohtaisia kokemuksia kyseisistä asioista. Esimerkiksi runo rakastetusta väkivaltaisen rikoksen viattomasta uhrista voi lähettää viestin yhdestä ongelmatyypistä, jonka kaupunkiyhteisössä asuvat ihmiset voivat kohdata. Toinen kaupunkirunoilija saattaa käsitellä samaa asiaa kirjoittamalla runon, jossa vaaditaan väkivallan lopettamista tai poliisin parempaa suojelua.
Vaikka urbaani runous voi olla kuvitteellista, se käsittelee tyypillisesti aihetta tai tilannetta, jonka runoilija on itse kokenut. Motivaatio puuttua epäoikeudenmukaisiin tai vaikeisiin tilanteisiin, joita runoilija on kokenut, johtaa usein voimakkaisiin tunteisiin sekä runoilijalta että yleisöltä, erityisesti live -esityksen aikana. Jotkut uskovat, että urbaani runous on sopivampi puhutuksi taidemuodoksi kuin kirjallisuudeksi. Siksi tämäntyyppinen runous löytyy usein äänitallenteista eikä kirjoista tai muusta painetusta materiaalista. Live -esitykset ovat yleisiä, mukaan lukien “avoimet mike -illat” tai “avoimet mikrofoni -illat”, joiden aikana kokeneita ja uusia urbaaneja runoilijoita kutsutaan jakamaan taiteitaan.