Kansallisten presidentinvaalien aikana jokainen valtio lähettää edustajia, vaalilautakunnan jäseniä äänestämään osavaltion väestön puolesta. Perustuslaissamme määrätään äänestäjistä keinona jakaa valtaa liittovaltion ja osavaltioiden hallitusten välillä maamme federalismijärjestelmässä. Tällä tavoin hallitus tai väestö ei ole täysin vastuussa presidentin valitsemisesta.
Jokainen osavaltio ja Columbian piirikunta saa joukon äänestäjiä jonkin verran väestön perusteella. Äänestäjien määrä on vain senaattorien määrä (aina kaksi) plus edustajainhuoneessa. Tämä ei seuraa suhteellisesti, osavaltiosta väestön perusteella. Luvut päivitetään kymmenen vuoden välein kansallisen väestönlaskennan tulosten perusteella. Vuosikymmenellä 2000–2010 äänestäjiä on yhteensä 538. Voittajaksi julistamiseksi presidenttiehdokkaan on saatava vaalilautakunnan enemmistö eli 270 ääntä.
Vaikka perustuslaissa säädetään tällaisesta järjestelmästä, sitä ei ole kuvattu yksityiskohtaisesti sen toteuttamismenetelmissä. Liittovaltion rekisteritoimisto valvoo vaalien ehdokasprosessia, yleensä osavaltioiden puoluekokouksissa, ja järjestää heidän äänestyksensä. Lähes kaikki osavaltiot käyttävät voittaja-kaikki-järjestelmää, joten äänestäjät ovat sitoutuneet äänestämään sitä ehdokasta, joka voittaa osavaltion kansanäänestyksen. Vain Maine ja Nebraska käyttävät suhteellisuusjärjestelmiä, jotka saattavat myöntää osan äänestäjistä yhdelle ehdokkaalle ja toiset toiselle. Itse asiassa valitsijoilla ei ole lakisääteistä velvollisuutta äänestää johtavaa ehdokasta, mutta he ovat yleensä uskollisia puolueelleen. Jos kukaan ehdokas ei saa vaalien enemmistöä, päätös tehdään kongressissa, jossa kukin valtio saa vain yhden edustajan antaman äänen.
Lähes niin kauan kuin vaalilautakunta oli olemassa, sen tehokkuudesta on käyty keskustelua. Ne, jotka haluavat poistaa järjestelmän tai uudistaa sen, huomauttavat, että on mahdollista voittaa presidentti ilman voittoa kansanäänestyksessä, mikä on heidän mielestään epäloogista. Toiset uskovat, ettemme enää tarvitse niin huolellisesti valvottua tasapainoa “massojen” ja keskitetyn hallituksen välillä. Kriitikot huomauttavat myös, että harvaan asutuilla valtioilla, koska niille on taattu vähintään kolme äänioikeutta, on epäoikeudenmukainen etu suhteettomassa äänestäjien jakamisessa. Merkittävien muutosten tekeminen vaalilautakuntaan edellyttäisi kuitenkin perustuslakimuutosta.