Väärä kuolemanlaki on vahingonkorvauslain osa, jonka avulla uhrin omaisuus voidaan palauttaa, kun joku tapetaan. Kidutuslaki säätelee sekä tahallista että huolimatonta käyttäytymistä, joka aiheuttaa vahinkoa. Se on siviilioikeuden muoto, mikä tarkoittaa, että yksilöt nostavat nämä kanteet toisiaan vastaan. Se tarkoittaa myös sitä, että rangaistukset ovat rahallisia eikä rikosoikeudellisia seuraamuksia, kuten vankila.
Yhdysvaltojen ja monien muiden maiden lain mukaan jokainen henkilö on velvollinen kaikille muille henkilöille olemaan vahingoittamatta. Jos joku rikkoo tätä lakisääteistä velvollisuuttaan käyttäytymällä hyvin huolimattomasti tai tekemällä jotakin tarkoituksellista vahingoittaakseen toista, henkilöllä, joka kärsii huolimattomuudesta tai tahallisesta huonosta toiminnasta, on laillinen oikeus tulla terveeksi. Kidutuslaki määrää, mitä henkilön on todistettava todistaakseen, että velvollisuutta on rikottu, ja minkä tyyppiset vahingot loukkaantuneella uhrilla on oikeus periä takaisin.
Kun joku kuolee huolimattomuudesta tai tahallisesta virheestä, kyseinen henkilö ei tietenkään voi haastaa vahingosta vastuussa olevaa henkilöä oikeuteen. Laki määrää kuitenkin, että jonkun pitäisi vielä toipua ja että vahingon aiheuttajan on silti maksettava. Väärä kuolemalaki on siis voimassa, jotta kuolleen omaisuus voidaan haastaa oikeuteen.
Kantajan on saatava asiavaltuus voidakseen nostaa laittoman kuolemansyyn laittoman kuoleman lain nojalla. Tämä tarkoittaa, että hänen on oltava jollain tavalla sukua kuolleeseen uhriin ja hänellä on oltava asianmukainen yhteys uhriin edustaakseen omaisuutta. Aviomiehet, vaimot, lapset tai jopa vanhemmat saavat tuoda väärästä kuolemantuomiosta laittoman kuoleman lain mukaan. Esimerkiksi naapurit ja satunnaiset tuttavat eivät yleensä saa nostaa väärästä kuolemantuomiota.
Väärän kuolemantapauksen esittäneen kantajan on yleensä todistettava myös muut tapauksen osat, jotka uhrin olisi pitänyt todistaa, jos hän olisi elossa. Jos henkilö esimerkiksi nostaa kanteen huolimattomuuden perusteella, hänen on todistettava, että vastaaja oli todella huolimaton, että huolimattomuus aiheutti vahingon välittömän tai välittömän syyn ja että vahinko ja vahingot tosiasiallisesti tapahtuivat. Väärä kuolemalaki määrää siis, että kuolleen uhrin puolesta haastava kantaja joutuu todistamaan samat tekijät voidakseen toipua kuolemasta. Laki määrää myös, että asianmukainen ratkaisu laittomasta kuolemasta perustuu henkilön elinajanodoteeseen, hänen tekemäänsä rahamäärään ja muihin asiaan liittyviin tekijöihin, kuten kuolleen läheisyyteen kantajan kanssa.