Lain mukaan väärä väite on sellainen, jossa henkilö tahallisesti syyttää toista henkilöä rikoksesta, jota hän ei ole tehnyt, ja tekee sen täysin tietäen, että syytetty ei ole syyllinen tähän rikokseen. Se tehdään usein kostoksi, yritykseksi viedä huomio pois syylliseltä tai keinona syyttäjälle tai syyttäjille voittaa meneillään oleva kiista. Mediassa valheelliset väitteet liittyvät usein erilaisiin seksuaalirikoksiin ja väärinkäytöksiin, mutta ei ole epätavallista, että ihmisiä syytetään kaikenlaisista väärinkäytöksistä. Rangaistus väärien väitteiden esittämisestä henkilön käytöksestä vaihtelee lainkäyttöalueen mukaan, mutta sitä voidaan joissakin paikoissa pitää rikoksena sinänsä. Väärien syytösten uhrit voivat myös päättää haastaa syyttäjänsä oikeuteen saadakseen jonkin verran korvausta kärsimästään vahingosta.
Vaikka useimmat ihmiset eivät käytä rikosoikeusjärjestelmää väärin, jotkut häikäilemättömät henkilöt tekevät väärää tietoa toisista pelotellakseen, kiusatakseen ja järkyttääkseen kohteitaan. Lainvalvonnan kohtaaminen on useimmille ihmisille yleensä hyvin ahdistava kokemus, joten valheellinen väite voi olla erittäin tehokas tapa satuttaa toista ihmistä. Vielä pahempaa on, että valheellisten väitteiden uhrit voivat saada negatiivista huomiota sekä tiedotusvälineissä että heidän yhteisössään ja sosiaalisissa piireissään. Koska väärän väitteen vaikutusten kumoaminen voi olla vaikeaa, tämän käytännön uhreilla voi olla suuria vaikeuksia palauttaa hyvä maineensa ja torjua uraansa ja ihmissuhteisiinsa kohdistuneita vahinkoja epäillyn vuoksi.
Yksi valheellisten väitteiden käsittelyn vaikeuksista on se, että on tapauksia, joissa on mahdotonta todistaa ilman epäilystä, että joku on tehnyt rikoksen, vaikka hän olisi itse syyllinen. Sellaisena lainvalvontaviranomaiset saattavat olla haluttomia viemään asiaa väärässä syytöksessä olevaa henkilöä vastaan, koska on mahdollista, että syytös oli todella vilpitön, mutta väitteiden tueksi on vain vähän todisteita. Tutkinnan jälkeen voi kuitenkin näyttää siltä, että väitettä ei ole esitetty vilpittömässä mielessä, ja poliisi ja syyttäjät voivat päättää syyttää syyttäjää. Syytetty voi myös päättää haastaa syyttäjänsä väärästä väitteestä, jotta hänen nimensä voidaan selvittää ja saada jonkin verran korvausta syytösten aiheuttamista vahingoista.