Pienten vaateiden vastaaja on sellainen, jota kantaja nostaa kanteen vähäisten vaatimusten tuomioistuimessa. Lait edellyttävät tyypillisesti, että kantaja toimittaa kantajan vaatimuksen vastaajalle, joka on kopio valituksesta ja määräys vastaajalle saapua oikeudenkäyntiin. Vastaajien on usein oltava läsnä oikeudenkäynnissä välttääkseen asian ratkaisemisen ilman heitä tai menettämättä tapausta oletuksena. Vastaaja voi pyytää tuomioistuinta hylkäämään asian, ja jos pyyntö hylätään, vastaaja voi nostaa oikeudellisen puolustuksen yrittääkseen voittaa asian. Jos kantaja on korvausvelvollinen vastaajalle, vastaaja voi nostaa kanteen nostamalla vastaajan vaatimuksen.
Pienten vaateiden vastaajan ensimmäinen vastaus kantajan vaatimuksen vastaanottamisen jälkeen on usein “vastauksen” antaminen määritettyä päivämäärää tai ennen sitä. “Vastaus” on vastaajan tilaisuus kiistää kantajan häntä vastaan nostamat vaatimukset. Siihen ei usein sisälly oikeudellisia puolustuksia tai yksityiskohtaisia selityksiä, vaan “kyllä” tai “ei” väitteille ja tarvittaessa lyhyet yksityiskohdat. Tuomioistuimet voivat antaa tuomion vastaajaa vastaan, jos vastaus on “ei”. Pienten vaateiden vastaaja voi sitten yrittää ratkaista asian kantajien kanssa välttääkseen oikeudenkäynnin. Jos molemmat sopivat asian ratkaisemisesta, osapuolet tekevät sovinnon kirjallisesti, allekirjoittavat sen ja toimittavat sen tuomioistuimelle ennen oikeudenkäyntiä tai sen aikana.
Jotkin lainkäyttöalueet edellyttävät, että vähäisten vaatimusten tuomioistuimen osapuolet osallistuvat sovitteluun ennen oikeudenkäyntiä. Lainkäyttöalueilla, joissa sovittelu ei ole pakollista, vähäisten vaatimusten vastaajat kokeilevat usein sovittelua, kun he tarvitsevat kolmannen osapuolen apua sovinnon aikaansaamiseksi. Sovittelu on prosessi, jolla puolueeton kolmas osapuoli, sovittelija, yrittää helpottaa kompromissia kantajan ja vastaajan välillä. Jotkut tuomioistuimet tarjoavat sovittelupalveluja, mutta osapuolille on usein tarjolla myös voittoa tavoittelemattomia ja voittoa tavoittelemattomia sovittelupalveluja. Monet osapuolet voivat välttää kuulemisen sovittelun avulla, mutta jos sovintoon ei päästä, vastaajan on valmistauduttava puolustautumaan oikeudenkäynnissä.
Pienen vaateen tuomari kuulee usein vastakanteen tai vastaajan väitteen samassa käsittelyssä. Pienen vaateen vastaajalla on mahdollisuus haastaa kantaja vahingonkorvausvaatimuksiin, mutta vastaajan vaatimusta ei pitäisi käyttää oikeudellisen puolustuksen nostamiseen. Monet lainkäyttöalueet edellyttävät, että vastaaja vastustaa kannetta samassa tapauksessa tai muuten menettää oikeuden haastaa kantaja myöhemmin.